Kuukauden vieras: Katutaiteella kohti yhteisöllisyyttä – Matti Lankinen rohkaisee ihmisiä jättämään oman jälkensä

Turkulainen kuvataiteilija Matti Lankinen työskentelee katutaiteen, muraalien, graffitin ja yhteisötaiteen parissa. Kangasalla vuonna 1988 syntynyt taiteilija tunnetaan erityisesti julkisen taiteen projekteistaan sekä pitkäaikaisesta työstään Tampereen Hiedanrannan katutaidepuiston kehittämisessä yhdessä Spraycankontrol ry -kollektiivin kanssa vuosina 2016–2020. Hiedanrannasta kasvoi yksi Suomen merkittävimmistä avoimista katutaideympäristöistä, jossa on nähty teoksia sadoilta taiteilijoilta eri puolilta maailmaa.

Lankisen työssä yhdistyvät taide, osallistaminen ja yhteisöjen rakentaminen. Hänen tavoitteenaan ei ole ainoastaan tehdä teoksia katsottaviksi, vaan luoda tilanteita, joissa ihmiset pääsevät itse osallistumaan, miettimään sekä ilmaisemaan omia ajatuksiaan. “Haluan kannustaa ihmisiä pohtimaan asioita itse sen sijaan, että ottaisivat niitä itsestäänselvyyksinä”, Lankinen painottaa.

Tänä syksynä hän vieraili Budapestissä ohjaamassa katutaidetyöpajaa Józsefvárosin kaupunginosassa osana FinnAgoran ja FiDo-nuorisokeskuksen yhteistyössä järjestettyä Budapestünk-tapahtumaa. Työpaja kokosi yhteen eri-ikäisiä lapsia ja nuoria sekä paikallisia toimijoita maalaamaan yhteistä teosta FiDo:n katolla sijaitsevaan rullalautailupuistoon.

Lapsuuden graffiteista alkoi elinikäinen kiinnostus

Lankisen suhde katutaiteeseen alkoi jo lapsuudessa Kangasalalla, jossa metsän ja lähiön välillä oli vain vähän nuorille suunnattuja tiloja tai muita luontevia kohtaamispaikkoja. Tämän keskellä koulumatkan varrella sijainneet värikkäät graffititunnelit herättivät suuren kiinnostuksen ja ihmetyksen, joka syveni vuosien mittaan omaksi tekemiseksi. Spraymaalit tulivat mukaan Lankisen harrastuksiin jo 1990-luvun lopulla, ja vuosien varrella graffitista muodostui hänelle paitsi taiteellinen ilmaisumuoto, myös tapa tutustua uusiin ihmisiin ja paikkoihin. Matkailu, katutaide sekä rullalautailu ovat kulkeneet hänen elämässään pitkään rinnakkain.

Katutaiteessa Lankista kiehtoi erityisesti sen vapaus ja mahdollisuus työskennellä epätavanomaisissa ympäristöissä: "Siinä on jotain jännittävää maalata tunneliin, joutomaalle tai hylättyyn rakennukseen - se on vähän kuin työskentelisi kummitustalossa."

Lankisen tunnetuimpiin viimeaikaisiin katutaidetöihin kuuluu vuonna 2020 valmistunut Tampereen raitiotietunnelissa sijaitseva 90 metriä pitkä muraali Maailman nopein kansa. Teos pohtii suomalaista kansallista psyykettä ja kannustaa haastamaan anglosaksista aikakäsitystä omassa elämässä: voisiko Suomessa luonnonvalon vaihteluun mukautuva rytmi tukea hyvinvointia paremmin kuin kellonaikoihin sidottu elämä?

Katutaiteen lisäksi Lankinen työskentelee mosaiikkitaiteen parissa. Kiinnostus vanhoihin kuvataiteellisiin tekniikoihin on vienyt hänet muun muassa maalaamaan luostaria Kairossa ja tutustumaan Välimeren alueen kulttuuriperintöön. Myös Budapestin koristeelliset kylpylät ja niiden mosaiikit ovat tehneet häneen vaikutuksen.

Opinnot tukena yhä vaativammille julkisen taiteen hankkeille

Lankinen valmistui kuvataiteilijaksi Turun Taideakatemiasta vuonna 2023 ja suorittaa parhaillaan kuvataiteen ylempää ammattikorkeakoulututkintoa Lappeenrannassa. Lisäksi hän on opiskellut hopea- ja pronssivalua Valenciassa. Ensimmäisen julkisen taiteen patsasprojektin Lankinen toteutti työryhmänä yhdessä kollegansa kanssa vuonna 2025. Projektissa he valmistivat suomalaisesta saunaperinteestä inspiroituneita betonipatsaita Kaarinaan. Materiaali oli tullut Lankiselle tutuksi jo aiemmin rullalautailupaikkojen rakentamiseen liittyvästä tee-se-itse-kulttuurista Tampereen Pispalassa ja Hiedanrannassa.

Opintojen myötä Lankisen osaaminen on syventynyt taiteellisen työskentelyn lisäksi julkisen taiteen asiantuntijatyöhön, prosenttitaideohjelmien suunnitteluun, projektinhallintaan ja taideohjelmien tuotantoon. Prosenttiperiaatteen mukaisissa taideohjelmissa 0,5-2 prosenttia uudisrakennuksen tai rakennushankkeen budjetista varataan taiteeseen, joka integroidaan osaksi yhteisiä ympäristöjä jo suunnitteluvaiheessa. 

Julkisen taiteen hankkeissa taiteilija toimii usein monien eri toimijoiden välissä. Luovuuden rinnalla tarvitaan yhteistyökykyä, viestintätaitoja ja kykyä sovittaa yhteen eri osapuolten näkemyksiä. Nämä ovat taitoja, joita Lankinen hyödyntää tehdessään myös julkisen taiteen konsultaatioita eri kaupungeille ja asuinalueille Pirkanmaalla yhteistyössä alan asiantuntijayritysten ja taidemuseoiden kanssa muraaliprojekteihin liittyen.

Katutaidetyöpajat yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin rakentajana

Lankinen on vetänyt katutaidetyöpajoja jo yli kymmenen vuoden ajan. Osallistujina on ollut niin päiväkoti-ikäisiä lapsia, koululuokkia, nuoria, maahanmuuttajataustaisia ryhmiä, erityistä tukea tarvitsevia osallistujia kuin senioreita.

Työpajojen tärkein tavoite ei ole teknisesti virheetön lopputulos vaan osallisuuden tunne. "Tavoitteena on rohkaista ihmisiä. Että jää kokemus, että osaa ja saa tehdä sekä pystyy ilmaisemaan itseään”, Lankinen tähdentää.

Graffitimaalaus toimii tässä tarkoituksessa hänen mukaansa hyvin, koska työn jäljen näkee nopeasti eikä tekeminen vaadi pitkää keskittymistä yhteen teokseen. Moni osallistuja yllättyykin löytävänsä luovan puolensa juuri katutaiteen kautta. Lisäksi kun ihmiset pääsevät vaikuttamaan yhteiseen ympäristöönsä, heidän suhteensa paikkaan muuttuu.

"Katutaide voi olla hyvä ryhmäytymisjuttu”, Lankinen toteaa. “Kun ihmiset kokevat saaneensa vaikuttaa yhteiseen tilaan, he haluavat myös vaalia sitä enemmän ja kokevat sen omakseen.”

Lankinen muistuttaa, että ihmisen tarve jättää jälki ympäristöönsä on paljon graffiteja vanhempi ilmiö. Luolamaalaukset, seinäkaiverrukset ja nykyinen katutaide vaikuttavat kumpuavan samasta sisäsyntyisestä tarpeesta kertoa: minäkin olin täällä. Lankinen on seurannut myös graffitien aseman muutosta Suomessa. Hänen mukaansa lajiin etenkin 2000-luvun alussa liitetyt vahvat ennakkoluulot ovat vähitellen vähentyneet, ja nykyisin graffiti nähdään yhä useammin osana pidettyä kaupunkikulttuuria ja taidetta.

Rauhanomaista vuoropuhelua taiteen kautta

Parhaimmillaan katutaide voi tuoda yhteen ihmisiä, jotka eivät muuten kohtaisi toisiaan. Yhteinen maalaaminen ylittää helposti kieli-, ikä-, kulttuuri- ja jopa puoluerajoja. Siksi yhteisötaidetta käytetään yhä enemmän myös hyvinvoinnin, osallisuuden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseen. Tämä näkyy myös siinä, kuinka Lankinen on kutsuttu erilaisiin kansainvälisiin tutkimus- ja kehityshankkeisiin katutaiteen asiantuntijana. Esimerkiksi Tampereen yliopiston vuonna 2025 järjestämässä INURA-konferenssissa ukrainalaiset osallistujat tarkastelivat, miten graffiti ja yhteisöllinen taidetoiminta voivat tukea hyvinvointia kriisien ja konfliktien keskellä sekä edistää vuoropuhelua.

Ajatus taiteesta keskustelun avaajana näkyy myös Lankisen omassa tuotannossa. Vuonna 2024 hän toteutti Tampereen Ratinan stadionille Peacemaker-muraalin, joka esittää presidentti Martti Ahtisaarta rauhanvälittäjänä (katso video maalausprosessista täältä). Teos syntyi aikana, jolloin Ukrainan sota hallitsi julkista keskustelua Euroopassa. 

"Ajattelin, että pitää tehdä kuva ihmisestä, joka tunnetaan neuvottelijana ja rauhanomaisten ratkaisujen puolestapuhujana. Ehkä se herättää pohtimaan, voitaisiinko saavuttaa enemmän neuvottelemalla kuin sotimalla."

Ahtisaaren ainutlaatuinen muotokuva graffitien keskellä kuvastaa hyvin Lankisen näkemystä taiteesta: sen tehtävä ei ole tarjota valmiita absoluuttisia vastauksia, vaan kutsua ihmiset keskustelemaan, osallistumaan ja tarkastelemaan ympäristöään sekä siitä herääviä ajatuksia uudesta näkökulmasta.

Ensimmäinen muttei toivottavasti viimeinen työpaja Budapestissä

Budapestissä järjestetty katutaidetyöpaja oli Lankiselle ensimmäinen ulkomailla toteutettu työpajakokemus. Erityisesti osallistujien innostus jäi mieleen. Vaikkei kaikkien kanssa ollut yhteistä kieltä, luova tekeminen ylitti kielimuurit nopeasti. Yhteinen maalaaminen loi tilan, jossa eri taustoista tulevat nuoret pystyivät työskentelemään rinnakkain jaettua tavoitetta kohti ja jättämään oman jälkensä teokseen. Myös yhteistyö FinnAgoran kanssa sai kiitosta.

"Yhteistyö oli sujuvaa ja tarvikkeita sekä maalia riitti hyvin. Tuntui, että oli lämmin meininki”, Lankinen kehuu. 

Vierailusta jäi hänelle positiivinen kokemus, ja hän voisi hyvin kuvitella palaavansa Budapestiin myös tulevaisuudessa uusien projektien merkeissä. Seuraavaksi Lankisen kalenterissa ovat nuorten graffitityöpajat Naantalissa sekä jatkuvat opinnot. 

FinnAgora kiittää Lankista vierailustaan Unkariin sekä paikallisten lasten ja nuorten osallistamisesta luovaan yhteistoimintaan!

Teksti: Lotta Laitila
Kuvat: Nuutti Päällysaho