FinnAgoran Kuukauden vieras lokakuussa on historioitsija ja Suomen entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja. Nykyään pitkän uran erilaisissa kansainvälisissä tehtävissä tehnyt Tuomioja toimii Historioitsijat ilman rajoja-yhdistyksen puheenjohtajana. Hän on ollut myös keskeisesti mukana yhdistyksen perustamisessa. Historioitsijat ilman rajoja toimii suomalaisena kansalaisjärjestönä, joka järjestää historian opetukseen ja historian ymmärtämiseen liittyviä tilaisuuksia. 

Tuomioja pitää avauspuheenvuoron FinnAgoran Central European Universityn Budapestin kampuksella 5.11.2026 järjestämässä historiaseminaarissa, jonka teemana on muistamisen politiikka ja vuoden 1956 kansannousun 70. vuosipäivä. 

 

Millaisia muistoja sinulla on Unkarista tai unkarilaisten kanssa toimimisesta?

Täytyy myöntää, että omia muistoja Unkarista ja unkarilaisten kanssa toimimisesta on loppujen lopuksi aika vähän. Monille minun ikäpolveni ihmisille sekä sitä vanhemmille vuoden 1956 kansannousu oli merkittävä tapahtuma, joka teki Unkarin tutuksi. Kansannousun aikaan olin itse koulussa Englannissa, missä Suezin kriisi oli silloin isoin uutistapahtuma. Unkari oli myös esillä kansannousun takia, mutta ei yhtä keskeisesti. 

Minulla ei myöskään ole minkäänlaista Unkariin saakka ulottuvaa ugrilaista yhteyttä, vaikka isoäitini on virolainen. Olen myös todennut, että kielisukulaisuuksista huolimatta en ymmärrä sanaakaan unkaria. Mutta jos unkarilaiset puhuvat viereisessä huoneessa ilman että kuulen sanoja, luulen heidän puhuvan suomea, koska rytmi ja painotus on samanlainen. Se on ainoa, mistä sukulaisuus näkyy. 

 

Mitä merkitystä historiantutkimuksella voi olla yhteiskunnallisten ilmiöiden ymmärtämisen kannalta?

Suuremmassa määrin yhteiskunnallisia ilmiöitä ei pysty ymmärtämään, ellei tiedä miten ne ovat saaneet alkunsa. Elämme aikaa, jolloin ihmiset tietävät yhä vähemmän mistä, milloin ja miten olemme tulleet siihen pisteeseen, missä olemme tänä päivänä. Tämä on asia, joka on huolestuttanut minua pitkään, koska se tarkoittaa myös sitä, että on vaikeampaa nähdä tulevaisuutta ja vaikuttaa siihen. Nykyään eletään hyvin pinnallisesti: otamme kantaa hyvin lyhytnäköisesti ja lyhyen aikavälin tapahtumien perusteella ymmärtämättä kehityksen historiallisia juuria. 

Olen myös havainnut, että historian opetusta on vähennetty. Nykyään yliopistosta voi valmistua suurinpiirtein osaamatta vastata kysymykseen, mitkä maat olivat ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa vastakkain. Tämä historiattomuus on ongelma niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa ja Historioitsijat ilman rajoja-yhdistyksen ydintarkoitus on toimia tätä kehitystä vastaan. 

 

Kerro lisää Historioitsijat ilman rajoja-yhdistyksestä! 

Olemme yhtä aikaa suomalainen kansalaisjärjestö sekä kansainvälisen Historioitsijat ilman rajoja-verkoston sihteeristö. Järjestämme Suomessa erilaisia tilaisuuksia historian opetuksen ja ymmärtämisen ympärillä. Yhdistys tekee myös isompia projekteja, esimerkiksi äskettäisen Pohjoismaiden ministerineuvoston rahoittaman History in Exile -hankkeen, jossa olemme tuoneet esiin venäläisten maanpaossa elävien historioitsijoiden työtä eri puolilla Eurooppaa, eniten Pohjoismaissa ja Baltiassa. Heidän kanssaan olemme järjestäneet neljä keskustelutilaisuutta. Ennen kuin sota Ukrainassa alkoi, meillä oli pari venäläisten ja ukrainalaisten historioitsijoiden yhteistä tapaamista. Vaikka he eivät olleet juuri mistään samaa mieltä, heillä oli yhteinen toive yhteydenpidon jatkamisesta, kun se on taas mahdollista. 

Olemme olleet myös mukana historioitsijoiden tapaamisissa 30 eri maassa, ei vain Euroopassa vaan myös Afrikassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Haluaisimme tehdä Historioitsijat ilman rajoja -verkostosta kansainvälisen järjestön, mutta se on mahdollista vasta kun on olemassa uskottava määrä paikallisyhdistyksiä eri puolilla maailmaa. Toistaiseksi olemme verkosto, jonka jäseninä on satoja historioitsijoita kaikkialta maailmasta. Seuraava yhteinen tapaamisemme on Lontoossa, viikkoa ennen historiaseminaaria Budapestissa. 

 

Miten yhdistys valitsee tapahtumien aiheet?

Seminaarit pidetään ajankohtaisista asioista, esimerkiksi siitä, mitä Venäjällä tapahtuu. Venäjän historian tutkimuksen kenttä on vapaa ja avoin, mutta rehellinen historiankirjoitus maassa on käynyt mahdottomaksi. Tästä johtuu, että venäläisiä historioitsijoita on maanpaossa yhä kasvava määrä. Olemme pyrkineet kokoamaan heitä yhteen ja rohkaisseet haastamaan valtiojohtoista historiankirjoitusta.

Samanlaisia ongelmia vääristyneen historiankirjoituksen kanssa on ollut myös demokraattisissa maissa, esimerkiksi kolonialismin historian käsittelyssä. Järjestämme aiheeseen liittyen paljon tilaisuuksia ja meillä aktiivinen työryhmä, joka käsittelee kolonialismin historiaa. Toivoisimme, että myös EU-rahoitusta voitaisiin käyttää tällaisen historian opetukseen. 

Seminaareja pidetään myös eri historiallisten tapahtumien vuosipäivinä, esimerkiksi Suomen vuoden 1918 tapahtumia käsitelleissä tilaisuuksissa käytiin läpi Suomen historiaa ja kuinka sitä voidaan nykypäivänä käsitellä. On kestänyt yli 100 vuotta, ennen kuin vuoden 1918 sisällissotaa on voitu avoimesti käsitellä ilman eri osapuolten vastakkainasettelua. 

 

Miksi haluat olla mukana yhdistyksessä?

Yhdistys sai alkunsa minun aloitteestani. Sekä historioitsijana että pitkän ulkoministerin urani aikana kohtasin tilanteita, joissa historiaa käytettiin estämään konfliktien ratkaisemista ja  rauhansopimusten solmimista. Toisin sanoen historiaa väärinkäytettiin. Halusimme koota ensin Suomessa ja myöhemmin kansainvälisesti asiantuntijoita yhteen, jotta ammattihistorioitsijat olisivat käytettävissä nimenomaan erilaisten konfliktien ratkaisemisessa ja avoimessa dialogissa vaikeista aiheista. Näin pystyttäisiin löytämään yhteinen lähtökohta ja puolustamaan historian käyttöä konfliktien estämisessä ja vihapuheen torjunnassa.

Enemmistönä jäsenistössämme ovat suomalaiset historian professorit. Yhdistys ei ole kuitenkaan pelkkä ammattihistorijoitsijoiden järjestö, vaan meillä on jäseninä myös muita kansainvälisen politiikan ja diplomatian sekä tiedonvälityksen kanssa tekemisissä olevia ammattilaisia.  

 

Minkälaisia ajatuksia Unkarin nykyinen poliittinen tilanne herättää sinussa?

Tilanne herättää rohkaisevia ajatuksia. Unkari oli pitkään huolenaiheena Euroopassa, kun unkarilaista oikeusvaltiota murennettiin ja luotiin vastakkainasettelua. Myös Historioitsijoilla ilman rajoja oli pari vuotta sitten yksi tilaisuus, jossa Unkarin tilannetta käsiteltiin. Tällä hetkellä on hyvin rohkaisevaa, miten vaalien tuloksena painotetaan nyt sitä, millä tavoin voidaan purkaa Orbánin pitkän valtakauden aikana syntyneitä vääristymiä ja palauttaa kunniaan oikeusvaltio sekä ihmisoikeuksien ja vähemmistöoikeuksien kunnioitus. 

 

Millä mielin olet tulossa vierailulle Budapestiin ja mitä odotuksia sinulla on tulevasta seminaarista? 

Pidän Budapestin historiaseminaaria hyvin antoisana. Se antaa mahdollisuuden perehtyä tarkemmin siihen, mitä Unkarissa on meneillään ja miten vaalien jälkeen alkanutta työtä viedään eteenpäin. Itse tilanteen havainnointi ja tunnelman aistiminen on tärkeää, koska kaikkea ei saa selville pelkästään median kautta. Paikan päällä ihmisten kanssa kasvokkain keskustelemalla voi syntyä paljon selvempi kuva. Historiaseminaarin kaikki aiheet ja otsikot ovat mielenkiintoisia, antoisia ja hyvin monipuolisia. Tulen mielissäni paikan päälle saamaan tapahtumasta paljon irti sekä oppimaan uutta. 

 

Onko Budapestissa jotain muuta, mikä sinua kiinnostaa?

Olen ollut Budapestissa hyvin lyhyillä vierailuilla, ehkä kolme tai neljä kertaa. Kaupunki on täynnä monikerroksista historiaa, joka paljastuu eri paikkojen kautta. Unkarin historiasta olen lukenut kirjojen kautta, mutta kirjojen tapahtumien paikallistaminen antaa uutta ulottuvuutta. Budapest on komea kaupunki ja siellä on kauniita rakennuksia, joissa näkyy suurvaltakaudelta periytynyttä arkkitektuuria. Sen kautta aistii sellaista mennyttä maailmaa, jota ei enää ole.

Teksti: Wilma Dahlström