Helteinen rauha on laskeutunut Budapestiin ja FinnAgoran toimistolle. Läksiäisten täyteinen kevät on tyhjentänyt työpisteitä yksi kerrallaan ja seuraavaksi hyvästeihin valmistautuvat Svenska kulturfondenin harjoittelija Linn Svanberg sekä Opetushallituksen (EDUFI) harjoittelija Heta Makkonen.
Linnin yksitoista ja Hetan viisi FinnAgoralla vietettyä kuukautta osuivat poikkeuksellisen kiinnostavaan aikaan Unkarin poliittisessa historiassa.
Linn: Toivo on selvästi syttynyt Unkarissa. On ollut hienoa päästä seuraamaan sitä näin läheltä ja nähdä muutoksen vaikutukset konkreettisesti omassa lähipiirissä, unkarilaisten tuttavien elämässä.
Heta: Juhlatunnelma Unkarissa ja Budapestissa on tiivistynyt koko kevään ajan ja tarttunut ehdottomasti myös meihin. Olemme heittäytyneet humuun täysillä ja aistineet kaupungin sykettä päivin ja öin – osallistuen vaalipäivän tunnelmaan, vallanvaihdon juhlintaan sekä kulttuuritoimijoiden, kuten Turbinan, tapahtumiin.
FinnAgoran vuoden ensimmäisen puoliskon päätapahtumiin kuuluvat Finn Filmnapok ja Taste Finland, joihin Linn ja Heta pääsivät tiiviisti mukaan. Erityisesti Taste Finland oli yhteinen ponnistus: Linn vastasi tapahtuman koordinoinnista Hetan toimiessa tiiviinä aisaparina. Tapahtuman parhaana antina he nimeävät yhteistyön innostuneiden kokkiopiskelijoiden kanssa sekä päivän vetovoiman epävakaasta sadesäästä huolimatta.
Mitä jäätte kaipaamaan arjestanne toimistolla?
Heta: Voin aloittaa kertomalla, mitä en jää kaipaamaan – joka-aamuista hikistä taivallusta Gellért-mäelle. Sen sijaan Pékműhely Bartókin kakaós csiga -aamiaisen voisin ottaa mukaani vaikka seuraavaan elämään.
Linn: Suurlähetystön koirakaverit Nero, Jere, Hilbo ja Miio ovat ilahduttaneet paljon kuluneen vuoden aikana. Toki jäämme ikävöimään myös karvatonta osaa työyhteisöstä. Toimistolta jään kaipaamaan myös sohvaamme, jolla katsoimme läpi yli sata elokuvaa Finn Filmnapokia varten ja jolla tuli vietettyä myös muutama enemmän kuin tarpeellinen lepohetki.
Mitä opitte harjoittelunne aikana?
Heta: Opin valtavasti sinulta Linn! Työstä ja elämästä muutenkin. FinnAgoralla pääsin hiomaan erityisesti viestintäosaamistani. Monikielisyys ja -kulttuurisuus vaikuttaa viestinnän luonteeseen ja työprosesseihin paljon. Kulttuurintuotantoon ja Unkarin taide-, muotoilu-ja musiikkikenttään sukeltaminen on myös ollut mielenkiintoista. Kohtaamiset erilaisten luovien tekijöiden, kuten FinnAgoran vastaanotaamien vieraiden ja Art Quarter Budapestin taiteilijoiden kanssa olivat erityisiä.
Linn: Työtehtävien, kuten projektinhallinnan, budjettiseurannan sekä kansainvälisen yhteistyön ja kulttuuridiplomatian käytäntöjen oppimisen lisäksi olen oppinut paljon myös itsestäni. Ennen kaikkea olen oppinut, kuinka tärkeitä uusista ystävistä tulee, kun muuttaa yksin ulkomaille, ja miten tärkeää on kuulua yhteisöön. Olen myös oppinut, että ystäviltä saa ja kannattaa pyytää apua silloin, kun sitä tarvitsee - erityisesti sinulta, Heta!!
Unkarin ruoka- ja juhlakulttuurista molemmille jäi tärkeänä oppina käteen pogácsan merkitys erilaisissa tapahtumissa. Vaikka tämän suolaisen herkun määrän tuplaisi alkuperäisestä suunnitelmasta, se loppuu aina kesken.
Kertokaa vielä lopuksi jostain ikimuistoisesta?
Linn: Mieleenpainuvana bongauksena haluan ehdottomasti nostaa Hide the Pain Haroldin kohtaamisen kadulla. Ylipäätään elämänrytmi Budapestissa on täynnä pieniä yllätyksiä ja spontaaniutta. Budapestista jään kaipaamaan erityisesti pitkiä iltakävelyitä Tonavan varrella, ja kaupungin upeita elokuvateattereita.
Heta: Rakastan Budapestia, mutta kaupungin vilinästä on virkistävää poistua aika ajoin. Upein muistoni Unkarista on viikonloppu Balatonilla, Tihanyn kylässä, jossa tuijottelimme vuoroin turkoosia järvenselkää ja tarhoillaan hääräileviä viininvalmistajia suoraa majoituksemme terassilta.
Linn suuntaa kohti uusia seikkailuja Brysseliin ja Heta vielä viimeistelee raportit ja valmistelee harjoittelijoiden huoneen loppukesästä saapuvia uusia seikkailijoita varten keräämällä kaikki kahvikuppitornit, jotka sinne ovat rakentuneet kevään mittaan.
Molemmat kannustavat tulevia harjoittelijoita ottamaan ajastaan FinnAgoralla kaiken irti ehdottamalla omiin kiinnostuksenkohteisiin liittyviä ideoita ja tarttumaan rohkeasti tilaisuuksiin.
Terveiset lähtevät myös kaikille muille Budapestiin saapuville onnekkaille: heittäytykää täysillä kaupungin rosoiseen ja riehakkaaseen tunnelmaan.
Molemmat: Olemme kuulleet, että Budapest on kaupunki, johon palataan aina takaisin. Toivotamme siis viszlát – emme búcsú!