Unkarissa toimivan Suomen kulttuurin, tieteen ja talouden keskuksen – FinnAgoran – ylläpitäjä ja ”isäntäjärjestö”, suomalainen FinnAgoran säätiö täyttää tänä vuonna 20 vuotta.
Iältään FinnAgora on nuorin Suomen 17 eri puolilla maailmaa toimivista instituuteista. Tästä huolimatta sillä on jo takanaan varsin rikas ja monipuolinen taival.
Unkari oli perustanut oman kulttuuri- ja tiedekeskuksensa - joka nykyisin tunnetaan Liszt -instituuttina -Helsinkiin vuonna 1980. Kulttuuriministerinä tuolloin toiminut Kalevi Kivistö lupasi, että myös Suomi tulisi vastavuoroisesti perustamaan Budapestiin oman toimipisteensä. Näin tapahtuikin – mutta se vei aikaa enemmän kuin hän varmaankaan ajatteli.
Ajatus FinnAgorasta alkoi käytännössä hahmottua, kun kulttuuriministeri Suvi Lindén 18.5.2001 antoi kulttuuriasiainneuvos Hannele Koivuselle tehtäväksi laatia selvitys Suomen Unkarin suurlähetystön aloitteeseen perustuvan laaja-alaisen kulttuurikeskuksen perustamisesta Budapestiin.
Koivunen laati erinomaisen selvityksen, jonka pohjalta aloitettiin käytännön toimien valmistelu. Tavoitteena oli uudenlainen, verkostomainen toimintamalli, joka perustuisi laajan kontaktipinnan luomiseen maiden välillä sekä molemmissa maissa. Tämä lähtökohta oli tuohon aikaan ennakkoluuloton ja kaukonäköinen.
ALOITE SAI LAAJAA TUKEA MUTTA ODOTUKSISSA EROAVUUTTA
Ajatus sai eri tahoilta laajaa tukea. Joulukuussa 2001 pidettiin ministeri Lindénin ja tuolloin ministeriön ylijohtajana toimineen Kalevi Kivistön kutsumana Kansallismuseossa keskustelutilaisuus FinnAgoraan liittyen. Tilaisuuden avasi Eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen, joka toimi myös sen puheenjohtajana. Muita puhujia olivat koollekutsujien ohella mm Suomen silloinen Budapestin suurlähettiläs Hannu Halinen, joka oli koko hankkeen keskeinen alullepanija, ja Unkarin Suomen -suurlähettiläs József Vig.
Jo valmisteluvaiheessa näkyi, että erityisesti ministeriöiden kesken vallitsi jonkin verran erilaisia näkemyksiä FinnAgoran tulevasta luonteesta. Kivistö ja Opetusministeriö painottivat, että sen tulisi olla osa kansalaisyhteiskuntaa ja että luonnollinen yhteistyökumppani näin ollen oli Opetusministeriö. Ulkoministeriön alivaltiosihteeri Pertti Torstila puolestaan korosti olevan tärkeätä saada ulkomailla toimivat keskukset ”saman sateenvarjon” alle, lähelle tai osaksi Ulkoministeriön hallintoa.
Kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö Erkki Virtanen suhtautui aloitteeseen ehkä varauksellisimmin. Hän totesi , että FinnAgora herätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia. Puheenvuorosta ei muistion laatijan mukaan ”heijastunut erityinen luottamus kulttuuri-instituuttien toimintaa kohtaan”.
Nämä näkemys- tai painotuserot eri hallinnonhaarojan osalta ovat sittemmin tulleet – tavalla tai toisella – esiin myöhemminkin, kun Suomen ulkomaista kulttuuritoimintaa ja sen rahoitusta on pohdittu.
TURUN KAUPUNKI TOIMI PERUSTAMISEN ”KÄTILÖNÄ”
Joka tapauksessa ajatus FinnAgoran perustamisesta sai tuulta siipiensä alle ja sitä ylläpitävän säätiön perustava kokous kutsuttiin koolle Ostrobotnian juhlakerrokseen Helsinkiin 29.5.2002. Opetusministeriön pyynnöstä valmistelutyön – mm perustajajäsenten ja säätiöpääoman kokoamisen sekä kokouksen koollekutsumisen – hoiti Turun kaupunki, jolla oli tiiviit ystävyyskaupunkisuhteet Unkarin kanssa, ja sen jo edesmennyt kaupunginjohtaja Armas Lahoniitty, lämmin Unkarin ystävä.
FinnAgoran säätiön perustajajäseniksi tulivat Turun lisäksi Helsingin, Lahden, Rovaniemen, Uudenkaupungin ja Jyväskylän kaupungit, Jyväskylän yliopisto, Teknillinen korkeakoulu, Suomi-Unkari -seura ja SanomaWSOY. Hallituksen järjestäytymisen yhteydessä ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin maaherra Heikki Koski ja varapuheenjohtajaksi vuorineuvos Jaakko Rauramo (SanomaWSOY). Asiamieheksi ja hallitutuksen sihteeriksi kutsuttiin Turun kaupungin yhteysjohtaja Mikko Lohikoski, joka on hoitanut tehtävää siitä lähtien.
Seuraava tärkeä askel FinnAgoran toiminnassa oli toimipisteen, ”instituutin”, perustaminen Budapestiin. Päävastuu asian valmistelusta oli sen ensimmäiseksi johtajaksi valitulla Pekka Timosella, joka nykyään toimii Lahden kaupunginjohtajana. Kunniavieraina 29.3.2004 pidetyissä avajaisissa olivat Suomen ja Unkarin kulttuuriministerit.
”FinnAgora on ehtinyt hämmentää unkarilaisia jo ennen kuin keskus on edes avattu”, totesi Timonen lehtihaastattelussa (Turun Sanomat, 29.3.2004). ” Suomen uusimmasta kulttuuri-instituutista näyttää puuttuvan kaikki perinteiset valtiollisen kulttuuri-instituutin elementit.”
Timosen linjauksen mukaan FinnAgoran tehtävä oli löytää uusia ulottuvuuksia suomalais-unkarilaiseen yhteistyöhön. ”Kansanperinne ja ystävyystoiminta ovat entuudestaan hyvin hallinnassa.”
KANSANTANHUJA VAI LAAJA-ALAISTA TOIMINTAA?
FinnAgoran tehtäväkenttä on alusta alkaen määritelty varsin laajaksi: kulttuuri, tiede, talous. Aika ajoin painotus on vahvastikin ollut kulttuurissa ja nimenomaan taiteessa, muiden kysymysten jäädessä vähemmälle huomiolle.
Tähän ”toispuolisuuteen” kiinnitti huomiota jo vuonna 2004 säätiön varapuheenjohtaja, vuorineuvos Rauramo. ”Toimintasuunnitelmat ovat hieman ’kansantanhuvoittoisia’, politiikka ja talous ovat jääneet vähälle huomiolle”, hän totesi hallituksen kokouksessa. ”FinnAgoran tulee erottautua muista vastaavista keskuksista myös siten, että toiminnan skaala on laaja.” Ajatuksilleen hän sai tukea myös muilta hallituksen jäseniltä.
FinnAgoran säätiön uudessa strategiassa (2023-2027) korostetaankin vahvasti jo perustamisvaiheessa tärkeänä koettua laaja-alaista verkottumista, kansalaisyhteiskunnan tiivistä yhteistyötä ja laaja-alaisuutta. Myös kansainvälisen tilanteen ja Unkarin yhteiskunnallinen kehitys ovat toimineet pontimena näille linjaukselle.
MENESTYKSEN TAKEENA SITOUTUNUT HALLITUS JA HENKILÖSTÖ
-SEKÄ LAAJA YHTEISTYÖVERKOSTO
FinnAgoran säätiön vahvuutena on alusta alkaen ollut erittäin sitoutunut, laajasti suomalaista yhteiskuntaa edustava ja verkottunut hallitus sekä osaava henkilökunta Budapestissa. Kahden vuosikymmenen aikana on luotu vahvoja yhteistyösuhteita niin Suomessa kuin Unkarissa, joiden avulla on kyetty järjestämään tuloksekasta toimintaa Unkarissa ja sen lähialueilla. Myös läheinen yhteistyö Suomen Unkarin -suurlähetystön kanssa on edesauttanut merkittävästi instituutin toimintaa ja tätä kautta koko Suomi-kuvan rakentamista alueella.
Erityinen kiitos lankeaa luonnollisesti säätiön puheenjohtajille. Maaherra Heikki Kosken jälkeen tehtävään valittiin ministeri Kalevi Kivistö sekä hänen jälkeensä nykyinen puheenjohtaja, metropoliitta Ambrosius. He ovat luotsanneet, kukin vuorollaan, säätiön toimintaa määrätietoisesti ja tuloksekkaasti.
Mikko Lohikoski
FinnAgoran säätiön asiamies 2002-
Artikkeli pohjautuu osin Suomi-Unkari -seuran lehdessä 2019 julkaistuun kirjoitukseen.