FinnAgora järjesti 22.4. yhdessä Unkarin Evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen suurlähetystön kanssa seminaarin suomalaisten seurakuntien unkarilaisille ystävyysseurakunnille. Tämä oli kolmas vastaava tilaisuus, jossa on haluttu koota ystävyysseurakuntatyössä mukana olevia yhteisten asioiden äärelle Suomen suurlähetystön tiloihin. Yhteistyön jatkuvuutta korostettiin avajaispuheista alkaen, joita esittivät suurlähettiläs Pertti Anttinen, piispa János Szemerei sekä FinnAgoran johtaja Riikkamari Muhonen, ja siihen myös seminaari päätettiin moderaattoreiden Klára Tarr Cselovszkynén ja Anneli Temmeksen loppusanoissa.
Seminaarin teema vuorovaikutuksesta yhteiseen ymmärrykseen on tänä päivä todella ajankohtainen. Seminaarin pääpuhujina olivat pitkän linjan ystävyysseurakuntatyön asiantuntijat tohtori Sakari Häkkinen Suomesta, Kuopiosta sekä tohtori Máté Joóp Unkarista. Molemmat jakoivat omia kokemuksiaan yhteistyön tärkeistä vuosista, vierailuista ja vuosikymmeniä jatkuneiden ystävyyksien synnystä. Molemmat myös toivat esille aitoa huolta ja haasteita yhteistyön jatkumisesta. Yhteistyö ei voi olla kiinni pelkästään kirkkoherrasta tai kenestäkään yksittäisestä henkilöstä, vaan sen pitää ulottua seurakunnissa laajemmalle.
Seminaarissa pohdittiin nuorten mukaan saamisen tärkeyttä. Korostettiin koulujen välistä yhteistyötä sekä opiskelijavaihtoa. Yhteistyön mahdollisuudet musiikin kautta tuotiin esille. Nämä olivat teemoja paneelissa, jonka osanottajat nostivat esiin tärkeitä huomioita ja tulevaisuuden toiveita omien kokemustensa pohjalta, sekä myös Porin Teljän seurakunnasta saadussa videotervehdyksessä.
Seminaarien anti ja merkitys osanottajille ovat käsiteltyjen teemojen ohella kohtaamiset ja monet keskustelut, myös kahvitauolla ja suurlähettilään vastaanotolla. Nämä synnyttävät muistoja, kysymyksiä, ajatuksia ja ideoita, joista osa ehkä konkretisoituu myös teoiksi. Salin täyttäneet eri puolilta Unkaria tulleet ystävyysseurakuntien edustajat haluavat varmasti jatkaa ja kehittää vuorovaikutusta ja yhteistä ymmärrystä myös tulevaisuudessa.
Teksti: Anneli Temmes
