Suomalainen koulujärjestelmä on tunnettu maailmalla erityisesti korkeasta laadustaan, mutta vähemmän kaksikielisyydestään. Koulut toimivat sekä suomeksi että ruotsiksi, mikä tarjoaa vahvan pohjan kaksikielisyydelle. Kaksikielisyyden lisäksi maahanmuuttoperäinen monikielisyys on yhä tärkeämpi osa suomalaista kouluarkea. Yhä useammilla oppilailla on monikielinen tausta, ja kouluissa tämä on huomioitu tarjoamalla tukea suomen kielen oppimiseen heidän oman äidinkielensä rinnalla. Koulujärjestelmässä on alettu kehittää monikielisille oppilaille räätälöityjä tukitoimia, jotka vahvistavat sekä heidän suomen kielen taitojaan että monikielistä identiteettiään.
FinnAgora järjesti viime perjantaina Svenska Kulturfondenin tuella vähemmistökieliseminaari suomalaisesta koulusta ja monikielisyydestä kiinnostuneille osallistujille. Helsingin yliopiston tutkija, tohtori Marjo Savijärvi piti luennon monikielisyydestä ja ruotsin kielen asemasta Suomessa sekä siitä, kuinka monikielisyyden asemaa voitaisiin vahvistaa. Opettaja Gabriella Veres esitteli käytännön keinoja, joilla monikielisiä lapsia tuetaan suomen kielen oppimisessa. Osallistujat pääsivät Veresin johdolla kokeilemaan erilaisia leikkejä, jotka tukevat kielten oppimista hauskalla ja vuorovaikutteisella tavalla. Lisäksi unkarin kielen tulkki Klára Balicza piti huolen seminaarin kääntämisestä osallistujille.
Kielenopetuksen tavoitteiden muutos heijastaa laajempaa kehitystä, jossa kulttuurinen ja kielellinen moninaisuus nähdään rikkautena ja yksilön kykyä toimia monikielisessä maailmassa pidetään keskeisenä. Aiemmin kielenopetuksen painopiste oli oppia kieli lähes täydellisesti, natiivipuhujan tavoin. Tavoitteena oli hallita kieli niin hyvin, että oppija voisi sulautua täydellisesti kohdemaan yhteiskuntaan vakoojana, ilman että hänen kielitaitoaan voisi erottaa syntyperäisen puhujan taidoista. Tämä liittyi osittain kielitaitoon liitettyihin arvoihin, joissa virheettömyys ja puhdas ääntämys olivat keskeisiä tavoitteita.
Nykyisin kielenopetuksessa korostuu kuitenkin toisenlainen lähestymistapa, joka keskittyy toiminnalliseen kielitaitoon ja vuorovaikutustaitoihin. Tämä tarkoittaa, että kielenopetuksessa ei enää pidetä natiivipuhujan taitoa ainoana tai edes ensisijaisena tavoitteena. Sen sijaan nykyään painotetaan kykyä käyttää kieltä tarkoituksenmukaisesti erilaisissa tilanteissa, jopa virheidenkin kautta. Vuorovaikutteiset taidot, kuten keskusteluun osallistuminen, itsensä ilmaiseminen ja ymmärrys ovat nousseet tärkeämpään asemaan nykyisessä globalisoituneessa maailmassa.
Kielenopetuksen tavoitteiden muutoksella on ollut merkittäviä vaikutuksia myös opetusmenetelmiin Suomessa. Vuorovaikutuksen ja monikielisyyden painottaminen on johtanut opetusstrategioihin, jotka suosivat kommunikatiivisia ja osallistavia oppimistapoja. Opettajat rohkaisevat oppijoita käyttämään kieltä autenttisissa tilanteissa, ja virheistä on tullut osa oppimisprosessia. Monikielisyyden huomioiminen kielenopetuksessa näkyy esimerkiksi translanguaging-käytänteissä, joissa oppijoiden kaikkia kieliresursseja hyödynnetään oppimisessa. Tämä tarkoittaa, että oppijat voivat käyttää eri kieliä rinnakkain tilanteen vaatimusten mukaisesti, sen sijaan että ne pyrittäisiin pitämään tiukasti erillään.
Monikielisyyden tukeminen on tärkeää, koska se syventää oppimista ja rikastuttaa lasten ja nuorten kielellistä sekä kulttuurista osaamista. Kun oppilaat saavat käyttää kaikkia kieliresurssejaan, he oppivat tehokkaammin ja kehittävät monipuolisempia ajattelutaitoja. Lisäksi monikielisyys vahvistaa oppilaiden identiteettiä ja itsetuntoa, sillä heidän koko kielellinen ja kulttuurinen taustansa huomioidaan. Tämä luo myös positiivisemman ilmapiirin luokkahuoneessa, kun oppilaat oppivat arvostamaan moninaisuutta ja kunnioittamaan toistensa taustoja, mikä puolestaan edistää yhteisöllisyyttä ja yhteistyötä.
Vähemmistökieliseminaari nosti esiin monikielisyyden merkityksen suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Luennoitsijat Savijärvi ja Veres korostivat, kuinka monikielisyys rikastuttaa oppimiskokemusta ja vahvistaa lasten identiteettiä sekä kulttuurista osaamista. Erityisesti leikin ja vuorovaikutteisten menetelmien kautta tapahtuva oppiminen osoittautui tehokkaaksi keinoksi, joka tekee kielten oppimisesta hauskaa ja innostavaa. Tämän seminaarin myötä on selvää, että monikielisyyden tukeminen ei ainoastaan paranna kielen oppimista, vaan myös luo yhteisöllisyyttä ja kunnioitusta erilaisista taustoista tulevien ihmisten välillä, mikä on tärkeää globaalissa maailmassa.
Teksti: Saaga Kaján