FinnAgoralla kesän vaihtuminen syksyyn tarkoittaa myös uusien harjoittelijoiden saapumista! Linn, joka suorittaa vuoden kestävän harjoittelunsa Svenska Kulturfondenin tukemana on asunut Budapestissa jo elokuusta lähtien. Tällä viikolla myös Ilona, joka aloitti harjoittelunsa Opetushallituksen (EDUFI) kautta, saapui täydentämään tiimiä.
Hei Linn and Ilona! Kertokaa hieman itsestänne!
Ilona: Taustaltani olen valtiotieteilijä, ja suoritan tällä hetkellä maisterintutkintoa Helsingin yliopistossa globaalin kehitystutkimuksen pääaineessa (kirjoittelen graduani hitaasti, mutta varmasti). Opintojeni kautta olen kiinnostunut erityisesti kehityskriitikistä, globaaleista koloniaalisista rakenteista ja kansalaisaktivismista. Kaikki ovat valtavia teemoja, tiedän! Kolme vuotta sitten minulla oli ilo suorittaa opiskelijavaihto Etelä-Afrikan Stellenboschissa ja toivon, että kokemus ulkomailla asumisesta auttaa minua jälleen sopeutumaan uuteen ympäristöön.
Olen työskennellyt aikaisemmin järjestöissä ja assistenttina dokumenttielokuvafestivaalilla. Etenkin jälkimmäinen kokemus herätti minussa palon oppia lisää elokuvista ja kulttuurituotannosta. Juuri siksi olen täynnä intoa päästessäni työskentelemään Finn Filmnapok 2026 -festivaalin tuotannon parissa harjoitteluni aikana!
Uteliaisuuteni kohdistuu erityisesti historiaan, politiikkaan ja elokuviin, ja Budapest tarjoaa loputtoman määrän mahdollisuuksia uppoutua kyseisiin teemoihin omassa kontekstissaan. Rakastan myös luonnossa liikkumista ja pitkiä kävelyitä, ja tulen varmasti tutustumaan Unkarin parhaisiin paikkoihin harrastaa niitä. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, minulla on erityinen paikka sydämessäni kaikenlaisille eläimille, erityisesti lepakoille. En tiedä miten muuten selittää tätä, mutta suosittelen kaikkia googlaamaan kuvia lepakkojen kasvoista.
Linn: Olen valtio-opin pääaineesta vastavalmistunut valtiotieteiden maisteri Helsingin yliopistosta. Olen kotoisin Turusta, mutta asuin Helsingissä opintojeni aikana. Suoritin myös vaihtolukukauden Hongkongissa. Aiemmin olen työskennellyt politiikan ja viestinnän teemojen parissa.
Vapaa-aikani kuluu yleensä puistossa lukien, ystävien kanssa aikaa viettäen tai kiinnostavia paikkoja etsien. Rakastan uusien ruokien kokeilua, matkustelua, uusien ihmisten tapaamista ja ympäröivän maailman ymmärtämistä paremmin. Onpa ihana mahdollisuus saada viettää vuosi Budapestissä!
Onko sinulla erityisiä kiinnostuksen kohteita, joihin haluaisit perehtyä työharjoittelun aikana?
Linn: Valtiotieteilijänä minua kiinnostaa seurata n.s. pehmeän ja kovan vallan vuorovaikutusta. Nykypäivän konfliktit, taloudelliset ongelmat ja demokratian heikkeneminen herättävät minussa huolta siitä, että kulttuuria pidetään usein pelkkänä “luksustuotteena”. Tosiasiassa, vapaa ja monipuolinen kulttuurielämä on tärkeä osa hyvin toimivaa demokratiaa – se auttaa meitä ymmärtämään toisiamme, samalla vahvistaen valtion maineen nostattamaa turvallisuutta ja yhteiskunnan resilienssiä. Sen lisäksi kysymys siitä, millaista tarinaa kerromme itsestämme ja toisistamme kulttuurin kautta– ja miksi – on yhä keskeisempi, kun rakennamme yhteistä historiaamme ja narratiiviamme keskellä eurooppalaista sotaa. Unkari ja Budapest tarjoavat kiinnostavan ympäristön tämän dynaamikan tutkimiselle.
Harjoitteluni aikana haluan oppia, miten FinnAgora edistää Suomen ja Unkarin välisiä suhteita ja saada sekä käytännön, että teoreettista ymmärrystä Suomen kulttuuri-instituuttien toiminnasta. Olen myös innostunut tästä mahdollisuudesta työskennellä FinnAgoran eri projektien parissa, kehittää uusia taitoja ja tutustua paikallisiin yhteisöihin.
Ilona: Kuten Linn hyvin ilmaisi, Unkarissa on erityinen poliittinen ilmapiiri, mikä tekee paikalliseen yhteiskuntaan tutustumisesta poikkeuksellisen kiinnostavaa. Odotan innolla pääseväni keskustelemaan ja tekemään yhteistyötä paikallisten toimijoiden kanssa. Parhaassa tapauksessa voin oppia heiltä unkarilaisesta arjesta, alueen historiasta ja nykyisyydestä ja heidän intohimonkohteistaan ja haaveistaan.
Kuten moni meistä, ajattelen, että taide ja luominen ovat keskeinen osa ihmisyyttä. Taiteet ja kulttuuri eivät ole vain itseilmaisun kenttiä, vaan ne voivat olla äärimmäisen vaikuttavia sektoreita aktivismille ja solidaarisuuden rakentamiselle. Elokuvat, kuten muutkin taiteen muodot, eivät vain viihdytä meitä, ne myös herättävät tunteita ja haastavat ajatuksia, ja parhaassa tapauksessa avaavat meille uusia näkökulmia ja yhteyksiä. Tästä johtuen unelmani on työskennellä kulttuuriprojektien parissa, ja olen todella innoissani päästessäni oppimaan elokuvafestivaalien toteuttamisesta kansainvälisessä kontekstissa FinnAgoralla!
Lisäksi tavoitteenani on kehittää itsevarmuutta viestinnän tehtävien parissa, kuten sosiaalisen median sisällöntuotannossa ja valokuvaamisessa. Olen varma, että tulen saamaan niistä paljon hyödyllistä kokemusta harjoitteluni aikana.
Viimeisenä, mitä odotat eniten Budapestissa asumisessa? Ja oletko jo ehtinyt kohdata joitakin haasteita?
Ilona: Työni lisäksi odotan innolla uusien ihmisten tapaamista, monenlaisia kulttuuritapahtumia, paikallisiin elokuvateattereihin tutustumista, kahviloita, Budapestin piilotettujen helmien löytämistä ja kaupungissa käyskentelyä romanttisen arkkitehtuurin keskellä. Haaveilen myös oopperassa käymisestä, ensimmäistä kertaa elämässäni! Myönnän myös ylpeästi, että olen innoissani klassisista turisti-aktiviteeteista, kuten kylpylöissä ja linnoissa käymisestä.
Lisäksi odotan jo kovasti aikaa, kun olen ehtinyt asettautua uuteen ympäristöön paremmin. Toivon löytäväni kaupungista omat lempipaikkani, ja ehkä myös uusia harrastuksia.
Mitä tulee tähänastisiin haasteisiin; kadotin uuden asuntoni avaimet ensimmäisenä iltana Budapestissa! Ensimmäisenä iltana. Onnekseni tämän pikkuhaasteen ansiosta huomasin, että ympärilläni oli nopeasti todella ystävällisiä paikallisia auttamassa, ja tunsin oloni tervetulleeksi (ja avaimet löytyivät myöhemmin lähikaupasta). Toinen haasteelliseksi osoittautunut asia on unkarin kielen oppiminen! Saavuttuani tajusin nopeasti, ettei toisen suomalais-ugrilaisen kielen puhuminen auttanutkaan minua ymmärtämään unkaria automaattisesti. Olen sitoutunut oppimaan vähintään joitakin unkarin tärkeimpiä jokapäiväisiä sanoja ja lauseita jaksoni aikana.
Linn: Koska Suomi tuntuu välillä olevan maantieteellisesti eristäytynyt muusta Euroopasta, nautin siitä että saan olla Keski-Euroopan sydämessä ja hyödyntää kaikkia sen mahdollisuuksista – pääsen nauttimaan kaupungin ilmapiiristä ja sen sykkeestä, sekä osallistumaan erilaisiin kulttuuritapahtumiin saadakseni syvemmän ymmärryksen Unkarin historiasta. Rakastan tunnetta, jonka uuteen maahan muuttaminen tuo mukanaan, sekä mahdollisuutta luoda uusia arkirutiineja – tutustua uusiin paikkoihin ja ihmisiin, mutta myös löytää itseni uudella tavalla.
Isoin haaste tähän mennessä on ollut ruoanlaiton ja ruokaostosten rutiinien juurruttaminen – mutta vähitellen olen oppinut ostamaan sesongin mukaisia kasviksia, löytämään oikean juuston kaupasta sekä hahmottamaan paikallisen Aldini käytäviä.
Voit ottaa Linniin ja Ilonaan yhteyttä sähköpostitse