Osallistuit huhtikuussa järjestämäämme Finnovation-seminaariin Becoming visible at work - Finding your professional identity as a woman, missä toimit pääpuhujana. Minkälainen kokemus se oli sinulle? 

Se oli tosi hieno kokemus, ja myös itselleni todella voimaannuttavaa. Oli mahtavaa päästä puhumaan näistä asioista yleisölle, mutta myös päästä itse osallistumaan sekä tutustumaan ihmisiin. On tärkeää, että voimme kokoontua näiden asioiden tiimoilta ja pääsemme vuorovaikutukseen keskenämme, sillä silloin syntyy niitä kohtaamisia ja hetkiä, joissa on tilaa ihmetellä, kysellä ja oppia uutta. 

Workshopia oli myös mukavaa päästä vetämään ihan yksilötasolla. Koen, että itsevarmuus puhua taloudesta tai ottaa siihen kantaa lähtee siitä, että lähdemme purkamaan sitä kollektiivista traumaa, jota naisina jollain tasolla kannamme; eli ajatusta siitä, että talous kuuluu miehelle, tai että taloudesta ylipäänsä puhuu mies. Sata vuotta sitten naimisissa oleva nainen ei Suomessa ole saanut edes omistaa mitään, eli kyseessä on lähimenneisyyden ylisukupolvinen kokemus, jota on tarpeen purkaa. Sitä on aina hienoa päästä tekemään. 

Oli ilo tutustua myös FinnAgoran toimintaan ja aivan erityisesti Zsofi Borsiin ja Dorina Nagyyn Lazy Women -kollektiivista. He tekevät hurjan hienoa työtä. 

Mitä toivoisit, että osallistujille jäi mieleen puheenvuorostasi tai työpajasta?

Ajatuksen siitä, ettei talous ole vain miesten asia. Talousjärjestelmämme on hyvin eriarvoistava ja perinteisesti rakennettu valkoiselle miehelle edulliseksi, mutta kaikilla sukupuolilla ja väestöryhmillä on mahdollisuus ottaa tilaa sitä koskevassa keskustelussa. Toivon, että pystyin kartuttamaan itsevarmuutta siihen, että uskalletaan ottaa kantaa, kritisoida ja kyseenalaistaa, ja ettei aina oteta kaikkea annettuna.

Kerrot olevasi Suomen ensimmäinen feministinen ekonomisti. Mitä on feministinen taloustiede, ja miten se eroaa perinteisestä ajatuksesta taloustieteistä? 

Feministinen taloustiede lähti kehittymään jo 1980-luvulla, ja sen oppiäitinä voidaan pitää uusiseelantilaista Marilyn Waringia. Teoksessaan If women counted (1988) hän kommentoi sitä, kuinka uusklassinen taloustiede ei huomioi naisia, palkatonta hoivaa, tai usein naisten harteille asettuvaa näkymätöntä työtä. Feministinen taloustiede on perinteisesti käsitellyt paljon sukupuolten välistä epätasa-arvoa, mutta vuosikymmenien saatossa se on laajentunut koskemaan myös ympäristöaiheita. 

Perinteinen makrotaloustiede alkoi etenkin 2010-luvulla finanssikriisin jälkeen saada paljon kritiikkiä siitä, että sen tarjoamat mallit eivät kunnolla vastaa ympäristö- tai eriarvoisuushaasteisiin. Feministinen taloustiede haastaa ajatusta jatkuvasta kasvusta, niin kutsutusta trickle down effectistä, josta uusklassinen taloustiede puhuu; siitä, että varallisuus jotenkin maagisesti putoilisi työntekijöille sitä mukaa osakkeenomistajat sitä kartuttavat. Empiria on osoittanut että näin ei ole tapahtunut. Sen sijaan rikkaat ovat rikastuneet ja varallisuus kertynyt kaikista vauraimmalle yhdelle prosentille. Tämän lisäksi globaalin etelän sortoa harjoitetaan edelleen, ja ympäristöasiat jäävät usein toisarvoisiksi puhuttaessa vaikkapa talouskasvusta.

Tiivistettynä: feministinen taloustiede ottaa paremmin huomioon sukupuolten välisen tasa-arvon, hyvinvoinnin ja ympäristöasiat kuin perinteinen uusklassinen talousajattelu.


Työskentelet pääekonomistina Suomen sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kattojärjestössä. Mitä pidät itse tärkeänä hyvinvointiyhteiskunnan toteutumisen kannalta?

Perinteinen lähtökohtahan hyvinvointivaltioihin on Pohjoismaissa ja Suomessa ollut se, että pidetään heikoimmasta huolta, ja että yhteiskunta on juuri niin vahva kuin sen heikoimmassa asemassa oleva. Omassa työssäni koetan keskittyä tapoihin, miten tätä voitaisiin toteuttaa erityisesti talouspolitiikan kautta.

Uusliberaalissa talousajattelussa saatetaan helposti olla enemmän huolissaan velanotosta ja markkinoiden reaktioista kuin siitä, miten yhteiskuntamme voi – miten kansalaiset voivat, miten hyvinvointi- tai sosiaali- ja terveyspalvelut on järjestetty, miten mielenterveyspalvelut toimivat ja miten otamme ympäristön huomioon. Haluan haastaa sitä ajattelua, ja pyrin tuomaan edellä mainittuja teemoja työssäni esiin.

Olet hyvin inspiroiva puhuja. Kuka tai mikä sinua itseäsi inspiroi? 

Viime aikoina minua on inspiroinut Sanna Marin. Hän uskaltaa olla oma itsensä ja on onnistunut luomaan itsestään todella asiantuntevan ja eteenpäin menevän brändin. Hän on rohkean anteeksipyytelemätön, tanssii, ottaa rohkeasti kantaa asioihin ja tuo joskus radikaalejakin näkemyksiä esiin. Se on jotain mitä olen harvoin nähnyt naispuolisilta johtajilta, minkä lisäksi hän on vielä nuori. Tämä kaikki inspiroi itseäni todella paljon.

Onko sinulla käynnissä jotain projekteja tai suunnitelmia, joista haluaisit kertoa jotain? 

Olen tällä hetkellä kirjoittamassa kirjaa. Sen tarkoitus on avata juuri tätä talouden miehisyyttä josta olen puhunut – mistä se on lähtenyt, miksi meillä edelleen on vähän naisia talousalalla, ja mitä asialle voitaisi tehdä. Käsittelen siinä myös talouden ismejä; sitä, miten meillä on ollut vallassa uusliberalistinen tai uusklassinen taloushegemonia, sekä uusia koulukuntia, jotka haastavat sitä, kuten feministinen talous tai hyvinvointitalous. Haluan tuoda näitä teemoja ihmisten tietoisuuteen ja popularisoida niitä. Toivon, että kirjan luettuaan lukija olisi saanut lisää itsevarmuutta osallistua talouskeskusteluun.


Kuka?

Anni Marttinen on kauppatieteiden maisteri joka toimii tällä hetkellä pääekonomistina Suomen sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kattojärjestössä Soste ry:ssä. Aikaisemmin hän on työskennellyt muun muassa Valtiovarainministeriössä, Suomen Pankissa ja Euroopan Keskuspankissa. Marttinen on tunnettu myös sosiaalisesta mediasta, jossa hän tekee talouteen liittyvää sisältöä kevyellä ja lähestyttävällä tavalla. 

 



Teksti: Jutta Riepula

Kuva: Elisa Salomäki