Hei Tuija, kuka olet?
Olen Tuija Teiska, kuvataiteilija ja kuvataiteen maisteri. Olen Kajaanista kotoisin, ja asun Helsingissä kissani kanssa.
Miten sinusta tuli taiteilija?
Minusta tuli taiteilija, kun aloitin taideopinnot viisitoistavuotiaana, pääsin taidekouluun todella nuorena. Valmistuin vuonna 2016 eli opiskelin taidetta yhteensä 10 vuotta.
Vanhemmat ovat rohkaisseet minua ja tukeneet taideharrastustani, ja kävin jo kuvataidepainotteisen yläasteen. En oikeastaan edes harkinnut muita vaihtoehtoja. Se ei ollut edes vaihtoehto, vaan se oli suunta, johon mennä.
Minkälaista taidetta nyt teet?
Olen erikoistunut kuvanveistoon, mutta en näe itseäni kuvanveistäjänä. En tykkää lokeroida taidettani tai itseäni ihmisenä. En ole kuvanveistäjä tai maalari, olen taiteilija.
Vain tietynlaisen taiteen tekeminen rajaa tekemistä ja luovuutta, ja minulle taiteen tekeminen on aina oppimista ja itsensä kehittämistä. Tykkään haasteista ja uusien menetelmien oppimisesta, ja esimerkiksi erilaisia menetelmiä yhdistelemällä voi aina yllättyä ja löytää jotain uutta. Taide menee koko ajan eteenpäin.
Nykyään teen jonkin verran tekstiiliveistoksia, piirrän ja teen performansseja, joita video- ja valokuvaan. Ajattelen kaiken tekemiseni eräänlaisena piirtämisenä. Kehotaiteessa ja performanssissa on kyse liikkeestä, joka on sama kuin viiva piirustuksessa. Samalla tavalla tanssi tai ääniaalto on viiva, joka jättää jäljen.
Minkälaisia teemoja käsittelet taiteessasi?
Teen aika paljon teoksia, joissa toistuu rakkaus ja rakkaudettomuus. Minua kiinnostaa ihmisten välinen kommunikaatio, tarve tulla kuulluksi ja kosketetuksi, tunteet ja muisti. Lainassa olevat ja katoavat asiat, kuten rakkaus tai ihmiset, kiehtovat minua. Kaikki on väliaikaista, ja se tekee siitä merkityksellistä ja kaunista.
Työni ovat henkilökohtaisia, joten elämäntilanteeni vaikuttavat niihin. Olen menettänyt perheenjäsenen ja ollut itse vakavassa onnettomuudessa, jolloin käsittelin paljon kipua ja kuolemaa. Joskus käsittelen tiettyä teemaa pitkään, teen useita teoksia ja näyttelyitä, ja sen jälkeen pääsen siitä irti.
Olen itse feministi, mutta en tarkoituksella tee feminististä taidetta. Teokseni kuitenkin käsittelevät itseäni ja elämääni, joten niissä on naisnäkökulma: nainen yhteiskunnassa, taiteilijana tai parisuhteessa.
Mikä sinua inspiroi?
Vahvat, itsenäiset, rohkeat ja lahjakkaat naiset. Kun tunnen itse olevani heikko tai hölmö, katson Louise Bourgeoisin tai Frida Kahlon maalauksia, ja saan niistä rohkeutta.
Sen lisäksi minua inspiroivat satunnaiset ja hetkelliset asiat. Jos nään ulkona käydessäni katutaidetta, menen heti tutkimaan sitä. Ne ovat kuin tämän hetken luolamaalauksia: viestejä, joita ihmiset jättävät ympäristöönsä, ja ne kertovat ympäröivästä elämästä.
Miksi teet taidetta?
Hyvä kysymys, olen monta kertaa miettinyt lopettavani. Taide on kuitenkin tapani kommunikoida muiden ihmisten ja maailman kanssa. Sen kautta pyrin ymmärtämään muita ja tulemaan ymmärretyksi. Taiteen tekeminen on minulle ammatti, ja olen tehnyt sitä todella kauan, joten siitä on tullut myös elämäntapa. Lisäksi taide on minulle pitkäaikainen ystävä. Sen kanssa jaan työn lisäksi muutkin asiat, kuten tunteet tai kodin.
Miten taiteilijuutesi on muuttunut? Onko siinä ollut käännekohtia vai onko se ollut tasainen kasvuprosessi?
Ei se ole ollut tasaista missään vaiheessa, kaikenlaisia mäkiä matkalla on ollut. Yksi suurimmista käännekohdista oli vakava onnettomuus, jonka jälkeen olin pyörätuolissa puoli vuotta ja kävin läpi kuusi eri operaatiota. Jouduin opettelemaan uudelleen kävelemään ja istumaan. Tein tuolloin isoja veistoksia, ja onnettomuuden jälkeen ensimmäinen ajatukseni oli, että tulenkohan enää koskaan kävelemään. Ja jos en, niin miten veistän tai nostan veistoksiani. Silloin tajusin, että veistos voi olla muutakin kuin fyysinen objekti. Minä itse voin olla se veistos, voin tehdä kehotaidetta tai performanssia ja voin tuoda samoja asioita näkyväksi oman kehoni avulla.
Sitä kautta aloin pohtia muita tapoja tehdä taidetta. Parannuttuani pääsin kuvataideakatemian maisteriopintoihin. Päätin, että haluan olla nykytaiteilija ja tehdä konseptuaalisempaa taidetta, ja koko taiteen tekeminen muuttui. Nyt voin hyvin, mutta en ole edelleenkään palannut valtaviin raskaisiin töihin.
Silloin ei tullut mieleenkään, että lopettaisin taiteen tekemisen. Kun elämässä on ollut vaikeaa, taide on ollut kantava voima. Miksi haluan nousta pyörätuolista, parantua ja kävellä? Miksi minun pitää tulla terveeksi? Koska haluan tehdä taidetta.
Minkälainen ammatti on taiteilija?
Ammattitaiteilija on ihminen, joka omistautuu työlleen ja asettaa sen ensisijaksi tärkeysjärjestyksessään. Ammattitaiteilija myös ainakin satunnaisesti pystyy elättämään itsensä työllään, tai ainakin pyrkii siihen.
Kun hän ei tee töitä, hän miettii taiteen tekemistä ja projektien jatkamista. Ammattitaiteilija myös pitää prosessipäiväkirjaa työstään, kerää kuitteja kirjanpitoon ja lähettelee paljon sähköposteja. Suunnittelutyöhön menee paljon aikaa, ja pitää ajatella todella kauas. Haut näyttelyihin ja apurahoihin ovat usein puoli vuotta aikaisemmin, joten jos hallinnollista osuutta ei tee, saattaa kalenteri näyttää tyhjältä ensi vuonna. Työhön kuuluu paljon hakemuksia ja hallinnollista työtä, eteenpäin pyrkimistä. Se ei ole vain auringonlaskussa maalailua tai karhujen veistelyä.
Mikä on hienointa ja haastavinta ammattitaiteilijana toimimisessa?
Parasta on ihmiset, esimerkiksi toiset taiteilijat ja taiteesta kiinnostuneet ihmiset, joita tapaa tilaisuuksissa ja näyttelyissä. Ihmiset ovat syy miksi taidetta tehdään. Lisäksi taidetta tehdään oman pään ja omien käsien varassa, joten toiset ihmiset tuovat tärkeää vastapainoa.
Hankalinta on jatkuva taloudellinen tasapainottelu. Olen ollut onnekas, koska minulla on ollut jo kahden vuoden ajan apuraha, mikä on taiteilijalle lottovoitto. Niitäkään ei kuitenkaan myönnetä kovin pitkiksi ajoiksi. Itse työ on myös kuluttavaa. Työpäivät ovat usein pitkiä, ja työ on joskus todella fyysistä ja raskasta.
Miksi ihmiset ylipäätänsä tekevät taidetta?
Varmasti eri syistä. Monia kiehtoo ajatus vapaudesta. Monilla on ajatus, että taiteilija on vapaa. Hän saa herätä kun haluaa ja valita mitä tekee, mihin aikaan, kenen kanssa ja missä.
Ihmisillä on myös tarve ilmaista itseään, tarve sanoa ja tulla kuulluksi. Erityisesti korona-aikaan ihmiset haluavat vielä enemmän saada äänensä kuuluviin, mutta koska kommunikaatio on vaikeaa, he etsivät muita tapoja tulla ymmärretyiksi.
Tunteista ja ajatuksista tehdään sanoma jollakin menetelmällä, oli se sitten tanssi, laulu, musikaali, teatteriesitys tai visuaalinen teos kuten veistos tai maalaus. Ihmiset etsivät oman kielensä ja välineen kielelleen.
Varmaan on muitakin syitä, mutta raha se ei ole.
Minkälainen vastuu taiteen tekemisessä on?
Taide ei saa satuttaa toisia ihmisiä, ympäristöä, luontoa, eläimiä tai taiteilijaa itseään. Se ei tarkoita, että taide on tylsää tai mitäänsanomatonta, sillä se voi silti olla hyvin poliittista, räiskyvää tai kantaaottavaa. Mutta ei saa olla ilkeä, pilkata ketään tai varastaa. Ideoiden varastaminen on inhottavinta mitä tiedän, toisten ajatusten varastaminen on vähän kuin varastaisi kirpputorilta tai kirjastosta.
Taiteilijan on otettava vastuu itsestään, työstään ja sanomisistaan. Työ on näkyvää, ja siksi myös vastuun pitää näkyä. Jos joku teos aiheuttaa polemiikkia, sen takana olisi hyvä seisoa, kohdata kritiikki ja keskustella asiasta rehellisesti.
Myös ympäristö on otettava huomioon. Taiteen tekemisestä syntyy paljon materiaa, ja materiaaleissa ja välineissä eettisyys ja ekologisuus on otettava huomioon. Sama koskee taiteen säilyttämistä ja matkustamista.
Mikä on taiteen yhteiskunnallinen merkitys?
Taiteen yhteiskunnallinen merkitys on valtava, taiteella on todella paljon vaikutusvaltaa. Sen kautta pystyy vaikuttamaan ihmisten mieliin, sillä pystyy kertomaan ja tuomaan asioita julki. Taide on kuitenkin aina yhden ihmisen, yhden taiteilijan, mielipide ja havainto, ja taiteilija peilaa työssään omia arvojaan. Taide voi olla hyvin yhteisöllistä, yhteiskunnallista ja poliittista. Olen kuullut, että kaikki taide olisi jollakin tavalla poliittista, mutta en itse näe politiikkaa kukkamaalauksessa.
Taidetta myös väärinymmärretään, ja katsoja tulkitsee taiteen aina omalla tavallaan. Jokaisen kokemus ja tulkinta on arvokas, eikä taiteilija saa sanoa, että tulkinta olisi väärä, vaikka se olisi eri kuin hänen oma ajatuksensa. Taide kyseenalaistaa ja sen tuleekin kyseenalaistaa asioita, mutta samalla taide myös itse tulee aina kyseenalaistetuksi.
Onko sinun helppo kuulla toisten tulkintoja omista töistäsi?
Mielestäni muiden mielipiteiden kuuleminen omista töistä on mielenkiintoista. Minua itseäni kiinnostaa enemmän prosessi, se hetki, kun teos syntyy. Teosta tehdessä käy läpi niin paljon prosessiin liittyviä tunteita, ja kun työ on valmis, asiat on jo loppuun käsitelty.
Joskus opin myös itsestäni muiden tulkintojen kautta. Ehkä teos paljastaa enemmän kuin mitä olen sitä tehdessä ajatellut sanovani. Toisten reaktiot myös jatkavat taiteellista työtä, kun ihmiset keskustelevat teoksesta sen sijaan, että se vain pölyyntyisi varastossa.
Onko omien töiden myyminen sinulle helppoa?
Riippuu työstä. Teokset ovat kuitenkin henkilökohtaisia, ja joskus tunnen pienen nipistyksen teosta myydessäni. Siinä meni pala historiaani jonkun toisen kotiin tai johonkin museoon.
Olet tulossa Budapest Art Marketiin esittelemään teoksiasi. Haluatko kertoa, minkälaisia töitä siellä tullaan näkemään?
Minulla on erilaisia projekteja kesken. Mediat ovat erilaisia ja itse työt ovat aivan erilaisia, mutta kaikissa niissä toistuu kosketus. Kehystämäni sukkatyö on ainakin tulossa. Maalasin sukkiin vesiväreillä maalaukset ja tein videon, jossa istun parvekkeella niitä maalaamassa. Teos on muotokuva erosta ja rakkaudesta, mutta samalla myös muotokuva puutarhassa kukkia maalailevasta taiteilijasta. Kosketus toistuu siinä eri tasoilla. Pensseli piirtää viivaa, koskettaa ja jättää jäljen sukkiin, jotka laitetaan jalkaan.
Miten residenssissä oleminen vaikuttaa taiteelliseen työhösi?
Olen todella kiinnostunut toisista kulttuureista, uuden oppiminen ja uusien ihmisten kohtaaminen on todella arvokasta. Ennen koronapandemiaa ehdin käydä residensseissä Japanissa, Italiassa ja Berliinissä. Olen ajatellut jo useamman vuoden, että haluaisin viedä työtäni kansainvälisempään suuntaan. Olen myös huomannut olevani parhaimmillani residenssissä. Kiireen ja hektisyyden aikana minulla on luova ja aikaansaava fiilis. Teen enemmän, enkä jää pohtimaan.
Imen ympäristöstä todella paljon vaikutteita, ja ulkomailla saan jatkuvasti paljon uusia ajatuksia ja ideoita. Uudessa kulttuurissa oma minuus tuntuu pienemmältä kaiken uuden tiedon ja uusien kokemusten edessä, se on opettavaista ja inspiroivaa. Ulkomailla valot ja värit ovat erilaisia. Uudessa paikassa myös kaikki aistit terävöityvät, kaikki maistuu ja tuoksuu erilaiselta ja kaupungin äänet ovat voimakkaampia.
Olet ollut Budapestissa nyt kaksi viikkoa. Oletko viihtynyt?
Olen. Budapest on todella kaunis, vieraanvarainen ja mukava kaupunki, ihmiset täällä ovat leppoisia. Uskon myös siihen, että kun itse on avoin ja kohtaa ihmisiä hymyillen, ihmiset tulevat samalla tavalla vastaan.
KUKA?
Nimi: Tuija Teiska
Koulutus:
Kuvataiteen maisteri, Taideyliopisto, 2016, erikoistunut kuvanveistoon
Kuvataiteilija, Saimaan ammattikorkeakoulu, 2009, erikoistunut kuvanveistoon
Asuinpaikka: Helsinki
Harrastukset: Kissa
Inspiroivia taiteilijoita: Louise Bourgeois, Frida Kahlo
Hanna-Mari Ristimäki
FinnAgora