Kansainvälisesti tunnettu suomalainen taidemusiikin säveltäjä Magnus Lindberg saapuu Budapestiin mentoroimaan nuoria säveltäjiä ja kapellimestareita 20.-26.6. Péter Eötvös Foundationin järjestämällä kurssilla, yhdessä säveltäjien Péter Eötvösin ja Gregory Vajdan kanssa. Viikko alkaa mustMEET Composers -tapahtumalla ja huipentuu sunnuntaina konserttiin Budapest Music Centerissä. Haastattelussa Magnus kertoo omasta taustastaan ja mikä häntä innoittaa säveltäjänä.

 

Hei Magnus, kuka olet?

Olen Magnus Lindberg ja olen toiminut ammattisäveltäjänä jo vuodesta 1981. Valmistuin tuolloin Sibelius-Akatemiasta, jossa opiskelin sävellystä professori Einojuhani Rautavaaran ja professori Paavo Heinisen johdolla. Sen jälkeen olen ollut vapaa taiteilija ja tehnyt työtä musiikin parissa monipuolisesti.

Tulen perheestä, jossa ei ollut kummemmin klassisen musiikin taustaa, vain äitini soitti pianoa lastentarhanopettajana. Soitin ensin haitaria, mutta itävaltalainen diplomipianisti, joka kuunteli soittoani, ohjeisti minua siirtymään pianoon ja auttoi minua pääsemään Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolle vuonna 1973. Siellä on edelleen nuoriso-osasto, joka on fantastinen, ja jossa minullakin oli mahdollisuus opiskella musiikkia rinnakkain tavallisen koulun kanssa teini-ikäisenä. Piano oli minulla pääaineena, mutta orkesterimusiikki ja säveltäminen alkoivat kiinnostaa hyvin nopeasti. Säästämilläni viikkorahoilla sain ostettua kaksi ensimmäistä partituuriani, jotka olivat Beethovenin kolmas sinfonia ja Béla Bartókin konsertto orkesterille, joka on edelleen tallessa. Hyvin nopeasti klassinen nykymusiikki alkoi kiinnostamaan minua ja vei mennessään, ja sillä tiellä olen edelleen.

 

Milloin sävelsit ensimmäiset teoksesi?

Kun soitin pikku poikana haitaria, tulin esiintyneeksi televisiossa lastenohjelmassa kahdeksanvuotiaana soittamalla omia teoksiani, jotka olivat valsseja, tangoa ja polkkaa. Vuodelta 1974 tai -75 löytyy ensimmäinen iso yritykseni orkesterikappaleeksi, jota ei tosin ole esitetty, enkä toivo, että sitä kukaan enää kaivaa esiin. Silloin jo sävelsin isolle orkesterille. Sellaisia teoksia, joita on kyllä soitettu ja levytetty löytyy vuodesta -76 lähtien. Silloin sävelsin kollegalleni ja pitkäaikaiselle ystävälleni Esa-Pekka Saloselle ja jousitriolle ison teoksen, joka edelleen on olemassa. Voi kauhea, tässähän alkaa olemaan kohta 50 vuotta kirjoitettua musiikkia takana.

Tuntui jo lapsesta asti luontevalta, että sen kaiken kirjoitetun musiikin kiinnostuksen myötä nousi tarve itse päästä säveltämään. Isäni oli IBM:llä töissä ja hänen kauttaan innostuin myös tietokoneista ja ohjelmoinnista, mikä tuli hyvin varhaisessa vaiheessa mukaan työhöni. Olen nuoresta asti oppinut säveltämään tietokoneen avulla, ja tietokoneella tehty työ on ollut toinen sivujuonne urallani.

 

Mistä innoitut säveltäjänä?

Kaikkein eniten minua kiinnostaa musiikin kielioppi. Itselläni luonnon kokeminen, kirjallisuus tai taide eivät ole välttämättä toimineet lähtökohtina, vaikka on toki poikkeuksiakin. Minua kiinnostaa eritoten se, missä ollaan musiikin kieliopissa tänä päivänä. Jos katsotaan vaikkapa, miten Bach loi länsimaisen tonaalisen musiikin aikalaistensa ohella, ja miten klassistinen musiikki Wienin koulukunnan jälkeen kehittyi romantiikkaan, miten 1900-luvulle tultaessa mahdollisuudet aukesivat esimerkiksi impressionismin muodossa, miten kansanmusiikki on tullut mukaan Bartókin ja Janáčekin kautta, miksei Sibeliuksenkin. Kuinka tärkeää onkaan 1900-luvun jako tonaalisen ja ei-tonaalisen musiikin perinteisiin. Itselleni mielenkiintoinen aika on vuoden 1945 jälkeen, kun toinen maailmansota loppui ja monet säveltäjät yrittivät lähteä ikään kuin nollasta liikkeelle ja irrottautua klassisen musiikin perinteestä. Sittemmin eri koulukuntia on kurottu yhteen ja huomattu, että vaikka traditiosta yritettiin päästä irti, niin kyllä se vain vyöryy eteenpäin. Itse olen eräänlainen synteesi tämänkaltaisen modernin ja ei-tonaalisen, sekä perinteisempien ajatustapojen välillä, mutta toivottavasti en niitä toistaen.

Kiteytettynä musiikin sisäinen logiikka eli kielioppi, joka sitä säätelee ja vie eteenpäin on itselleni ikuinen inspiraation lähde. Ilmaisun muoto on minulle tärkeää ja tämän pohjalta jokainen teos luo oman ympäristönsä. Tämä on minulle ensisijaista, vaikka olen myös säveltänyt teoksia, jotka ilmaisevat esimerkiksi luontoa, kuten teokseni Marea (vuorovesi). Musiikin säveltäminen on siitä hauskaa, että lähtökohtana voi olla mitä vain, vaikka olenkin teoreetikko luonteeltani. Musiikki kiinnostaa minua valtavasti, kuuntelen, tutkin ja esitän musiikkia paljon, vaikka päätyöni onkin säveltäjä. Mikään näistä ei olisi mahdollista ilman tätä valtavaa musiikin repertuaaria mikä meillä on tallessa, kiitos musiikin notaation ja äänittämisen. Haluan kuulua tähän traditioon, ei siitä pääse mihinkään.

 

Olet matkustellut urallasi paljon, onko jokin paikka erityisesti vaikuttanut musiikkiisi?

Koitan ammentaa mahdollisimman paljon monista maista ja kulttuureista, ja se toivottavasti kuuluu musiikissani. Olen ollut onnekas siinä mielessä, että olen päässyt matkustamaan paljon ja teoksiani on soitettu ympäri maailmaa, Euroopan lisäksi myös Aasiassa ja Amerikassa. Asuin pitkään Ranskassa, oikeastaan 80-luvulta ja 90-luvun puoliväliin saakka, ja se on tietysti minulle hyvin tärkeä myös musiikillisesti. Olen asunut myös Saksassa ja Hollannissa, jotka ovat minulle hyvin tärkeitä ja läheisiä maita. Kustantajani on Lontoossa, siellä tulee käytyä paljon ja se on mukana paljon jokapäiväisessä elämässäni. Amerikassa on ollut ilo saada tehdä työtä hienojen orkesterien kanssa, ja olenkin matkan varrella päässyt tutustumaan moniin hienoihin soittajiin. Monipuolisessa musiikkikentässä fantastista on se, että on niin paljon erilaisia persoonallisuuksia. Asioita tehdään edelleen hyvin erilaisilla tavoilla, ja sen mielestäni iso rikkaus.

Myös unkarilainen musiikki on innoittanut minua alusta lähtien, Béla Bartókin musiikkia olen soittanut aika paljonkin, ja totta kai kaikki se fantastinen musiikki, jota hän on kirjoittanut, on tehnyt suuren vaikutuksen. Hän on säveltäjänä merkinnyt minulle paljon.

 

Kuinka paljon muokkaat teoksiasi sen jälkeen, kun olet säveltänyt ne ensi kertaa soitettavaksi? Kuinka paljon valmiissa sävellyksessä on nähdäksesi tulkinnanvaraa?

Mielenkiintoista kyllä, mitä enemmän kokemusta on kertynyt, niin sitä enemmän muokkaan teoksiani. Kantaesitysviikko on todella stressaava, koska yritän muokata teoksiani vielä siinä tilanteessa niin paljon kuin mahdollista. Useimmiten on kysymys hienosäädöistä; jos orkesteriteoksen harjoituksissa minun täytyy pasuunasektiolle sanoa, että soittakaa hiljaa, vaikka nuoteissa lukee forte, niin asia täytyy tietenkin korjata. Yritän yhä enemmän hioa teoksiani niin, ettei tämänkaltaisia asioita tarvitse erikseen ohjata harjoituksissa.

Se, kuinka täsmälliseksi notaatiossa voi päästä on loputon suo ja olen itse sitä mieltä, että valmis sävellys on kuin alusta, josta musiikki nousee lentoon. Aina on tulkinnanvaraista mitä tarkoittaa mezzo forte tai staccato, ja riippuen säveltäjästä tai soittajasta jokaisella on oma traditionsa. Notaation täsmällisyys kiinnostaa minua, mutta totta kai esimerkiksi kapellimestareilla on vapaus painottaa sitä, mitä he itse teoksesta löytävät. Se on todella kiinnostava työvaihe ja inspiraation generaattori, etenkin kun kuulee erilaisia esityksiä.

Olen siitä onnellisessa asemassa, että minulla on hyvä lontoolainen klassinen kustantaja, joka painaa edelleen nuottini. On aina hieno hetki, kun postissa saapuu teoksen painettu versio. Se on tietyllä tapaa lopullinen, eikä sitä tarvitse enää muuttaa, vaan voi taas pyrkiä eteenpäin. Se on varmaankin samantyyppinen tunne kuin kirjailijalla kun kirja viimein julkaistaan. Kuulun tässä asiassa ehkä vanhaan sukupolveen, mutta asia on minulle tärkeä. Nykyään on paljon nuoria säveltäjiä, joilla on hienot internet-verkostot, joissa asioita voi yhä uudestaan muuttaa ja viedä eteenpäin. Itselläni on ehkä vähän vanhanaikainen ajatus siitä, että sitten kun nuotit on painettu niin ne ovat julkista omaisuutta ja minun ei tarvitse enää niistä olla huolissaan.

 

Oletko aiemmin käynyt Budapestissa? Mitä odotat tältä reissulta ja tapahtumalta?

Olen käynyt, joskin siitä on aika paljon aikaa, täytyy palata takaisin vuoteen 1985. Vuosien varrella ollut myös teosteni esityksiä Budapestissa, viimeisimpänä Jukka-Pekka Saraste soitti orkesteriteokseni Feria jokunen vuosi sitten, mutta en itse valitettavasti päässyt paikalle.

On hienoa, että pääsemme nyt toteuttamaan tämän kurssin Budapestissa, projektista on puhuttu jo kaksi vuotta Peter Eötvösin kanssa, mutta pandemia sotki järjestelyt jatkuvasti. Olen saanut kunnian tuntea Peterin pitkän aikaa, hän johti 1983 teokseni Pariisissa, joten ensi vuonna meillä tulee jo 40 vuoden ystävyys täyteen. Kaija Saariaho ja toinen kollegani Matthias Pintscher ovat vierailleet molemmat tällä kurssilla ja kehuneet sitä minulle vuolaasti. Itseäni innostaa erityisesti, että kurssilla on yhdistelmä kapellimestareita ja säveltäjiä. Olen paljon kursseja vetänyt, joissa on usein säveltäjiä tai muusikoita, mutta tällainen yhdistelmä on uusi ja tuore ajatus. Peter on tärkeä säveltäjä ja kollega, pidän paljon hänen tavastaan tehdä musiikkia ja nautin hänen musiikistaan. Toivon, että ehdimme viettämään aikaa tämän porukan ja Peterin kanssa. On todella mahtavaa, että tapahtuma saadaan vihdoin toteutumaan.

Kurssin aikana työn alla tulee olemaan Jubilees-niminen kamarimusiikkiteokseni, olen sen itse saanut johtaa sen useamman kerran. Se on vaikea teos ja haaste kapellimestareille. Suunnitelmissa on tehdä myös workshoppia säveltäjien omien teoksien ympärille. Oletan, että työviikosta tulee intensiivinen, mutta eiköhän siinä ehdi vähän gulassiakin syömään jossain välissä.

 

Mitä projekteja sinulla on tiedossa Budapestin jälkeen?

Monet projektit ovat olleet pitkään jäissä tämän pandemian vuoksi ja siirtyneet yhä uudestaan. Lähden kuitenkin hyvän kollegani Anssi Karttusen kanssa New Mexicoon, Santa Fehen, jossa meillä on ollut Creative Dialogue -niminen kurssi jo vuodesta 2007, joka järjestetään yhdessä Sibelius-Akatemian ja amerikkalaisten yliopistojen opiskelijoiden kanssa. Tällä vetämällämme kurssilla säveltäjien ja muusikoiden on tarkoitus työstää teoksensa loppuun. Se on hyvin työläs, mutta antoisa kurssi, jonka piti toteutua jo toissa vuonna. On mahtavaa päästä taas toteuttamaan sitä.

Päätyönäni tällä hetkellä säveltäjänä on kolmas pianokonserttoni, joka on myös viivästynyt pandemian takia. Kirjoitan sitä kiinalaiselle tähtipianistille Yuja Wangille, jonka kanssa meidän piti esiintyä Pekingissä jo toissa vuonna. Kantaesitys on tulossa nyt lokakuussa San Franciscon sinfoniaorkesterin kanssa, johtajana Esa-Pekka Salonen. Tämä on ehdottomasti saatava valmiiksi, olen tätä jo kaksi vuotta kohta säveltänyt ja saan sen toivottavasti nyt päätökseen lähiviikkoina.

Tämän jälkeen seuraava päätyöni on tulossa talvella, joka on alttoviulukonsertto Lawrence Powerille, ja kantaesitys tulee olemaan Helsingissä vuonna 2023. Ihannetilanteessa olen pyrkinyt siihen, että olisi yksi päätyö vuodessa, sivujuonteena saatan säveltää vähän kamarimusiikkia.

 

Minkälaista musiikkia kuuntelet taidemusiikin ohella?

Kuuntelen paljon monipuolista musiikkia. Minulla on harrastuksena kuunnella erilaisten kulttuurien musiikkia. Olen matkustanut paljon Aasiassa, mistä olen kerännyt erilaisia tyylilajeja, lisäksi Afrikasta tulee paljon mielenkiintoisia tyylejä. Kerään paljon vaikutteita, vaikka en sitä yksi yhteen siirräkään musiikkiini, mutta niistä voi saada paljon mielenkiintoisia vivahteita.

Kuuntelen usein musiikkia varsinkin ruokaa laittaessani, paljon klassista ja muutakin. Tietenkin ammattimielessä kuuntelen paljon myös, mutta se on eri asia – vapaa-ajan musiikki etenkin ruuanlaiton ohessa voi olla lähes mitä vain. Vuosien varrella olen kuunnellut monenlaista, etenkin rock-musiikkia, koulu-aikoina meillä oli ihan bändi. Olin tyypillinen Pink Floyd fani, mutta Emerson, Lake & Palmer oli suuri löytöni. Äitini oli aivan kauhistunut, kun toin kotiin heidän levyjään, etten saisi tämmöistä edes kuunnella. Kyllä hän sitten lopulta ymmärsi, että sillä oli lopulta vain positiivinen vaikutus.

Vuosina 1984–85 asuin Berliinissä ja sävelsin tällöin teokseni Kraft, johon otin vaikutteita paikallisesta musiikista. Siellä soitettiin ihmeellistä punk-rockia, ikään kuin teollista musiikkia, joka kiehtoi minua paljon. Japanilainen tekno kiinnostaa minua myös, olen hyvin kaikkiruokainen musiikin suhteen. Kahden tyttäreni myötä olen kuunnellut myös monenlaista, olen käynyt heidän kanssaan esimerkiksi Michael Jacksonin ja Princen konserteissa, ja korvat punaisena kateudesta katsellut millä resursseilla he pystyvät musiikkia esittämään. Se on aivan fantastista. Lähestyn musiikkia etenkin äänimaailman kautta ja mietin paljon miten tällaisia erilaisia äänimaailmoja voi organisoida keskenään.

 

Haluatko vielä kertoa terveisiä lukijoillemme?

Odotan todella innolla palaamista hienoon Budapestiin, ja että päästään toteuttamaan upea tapahtuma!

 

Kuka: Magnus Lindberg

Ammatti: Säveltäjä, muusikko ja orkesterinjohtaja

Koulutus: Sävellysdiplomi Sibelius-Akatemiasta

Asuinpaikka: Helsinki

Harrastus: Ruuanlaitto, kalastus ja musiikki

 

 

Valtteri Nivala

FinnAgora