Hei Michael, kuka olet?
Olen Michael Björklund ja olen syntynyt Ahvenanmaalla. Kasvoin perheessä, johon kuuluu äiti, isä, pikkusisko ja kissa. Vietin nuoruuteni Ahvenanmaalla ja kävin koulua siellä, valmistuin kokiksi ja olen edelleen samalla alalla. Muutin Ahvenanmaalta Göteborgiin, missä työskentelin 10 vuotta eri ravintoloissa. Kokin lisäksi olen kilpailullinen luonne ja pidän seikkailuista. Olen kilpaillut ruoanlaitossa, olen voittanut Vuoden kokki -palkinnon Suomessa vuonna 1997, myöhemmin voitin saman kilpailun Ruotsissa vuonna 2000. Tämän jälkeen osallistuin myös Bocuse d’Or -maailmanmestaruuskilpailuun, jossa sijoituin viidenneksi, ja olen myös ollut osa Ruotsin kokkimaajoukketta kaksi vuotta. Ikää tullessa lisää minusta on tainnut tulla hieman rauhattomampi, joten olen osallistunut myös Ruotsin Selviytyjiin vuonna 2020, minkä onnistuin voittamaan. Viimeisin tempaukseni oli purjehtia Atlantin poikki Portugalista Karibialle suomalaisella laivalla tv-ohjelmassa ohjelmassa Atlantin yli.
Tiesitkö aina haluavasi kokiksi?
En. Vanhempani työskentelivät alalla, joten olen nuoresta asti auttanut heitä ruoanlaitossa. Alun perin halusin olla puuseppä. Aioin hakea puusepän opintoihin yhdeksännen luokan jälkeen, mutta arvosanani eivät olleet tarpeeksi korkeita puuseppäkouluun Ruotsissa. Mutta kokin koulutukseen ei tarvittu hyviä arvosanoja, joten aloitin opinnot siellä ja heti ensimmäisenä päivänä tajusin, että tämä on jotain mitä haluan tehdä tulevaisuudessa. Se on luovaa, taiteellista, jotain missä ei tule koskaan täydelliseksi ja jokainen päivä on erilainen. Valitsin siis pysyä alalla, mutta olen sanonut myös, että jos joskus kyllästyn niin voin alkaa rakentamaan huonekaluja.
Oletko aina kiinnostunut TV-esiintymisestä?
En, mutta olen aina nauttinut kilpailemisesta. Nuorempana pidin kovasti joukkue- ja yleisurheilusta, ja pidin mahdollisuudesta päästä kilpailemaan ruoanlaitossa. Mutta olen aina kilpaillut vain itseäni vastaan vaikka se saattaakin kuulostaa hassulta. Kilpailen haastaakseni itseäni, nähdäkseni kuinka paljon voin tehdä kerralla, kuinka työskentelen, kuinka muut toimivat ympärilläni ja kehittyäkseni. Tv-esiintyminen on samankaltainen haaste itselleni, olin aluksi siitä kovin jännittynyt, mutta pikkuhiljaa opin paremmaksi siinä. Kun jonkin mieltää hauskaksi, on sen tekemistä helppo jatkaa. Olen ollut todella onnekas päästessäni osaksi niin montaa asiaa. On kuin voisin valmistua professoriksi vielä kuusikymppisenä, jos siis saavutan kyseisen iän, sillä olen silloin ehtinyt nähdä ja kokea niin paljon.
Tänä vuonna Ahvenanmaa juhlii 100-vuotista autonomiaansa, ja juhlimme sitä täällä Budapestissa järjestämällä Taste Åland -ravintolatapahtuman. Voisitko kertoa meille hieman Ahvenanmaalaisesta ruoasta?
Ahvenanmaa asutettiin alunperin pitkälti silakan kalastuksen myötä, joten silloin valmistettiin paljon silakkaa ja ennen pitkää myös maanviljely alkoi. Ahvenanmaan maatalous on melko pienimuotoista, mutta viljely on silti tehty luovasti. Koska Ahvenanmaa on saari kuuluu vanhaan ruokakulttuuriin myös paljon kalaa, simpukoita, merilintuja ja hylkeitä. Histollisestiriallisesti venäläiset ovat myös vaikuttaneet ruokakulttuuriin, esimerkiksi Ahvenanmaan kansallisruokaan, Ahvenanmaan pannukakkuun. Se on tehty puurosta, johon venäläiset toivat mukanaan riisin. Ennen riisiä ainesosana käytettiin mannasuurimoita. Pannukakku valmistetaan siis uunissa puurosta, minkä jälkeen se tarjoillaan kuivattujen luumujen ja kerman kanssa. Ahvenanmaan pannukakkuja on valmistettu ennenkaikkea häihin tai vieraita varten, jolloin jäljelle jääneestä puurosta valmistettiin jälkiruokaa. Perinteisissä maalaishäissä tarjotaan pala pannukakkua ja snapsi vihkimisen jälkeen.
Meillä on oma leipämme mustaleipä, jota valmistetaan kaksi päivää mallaksesta. Se pysyy hyvänä pitkään ja on varsin kiinteää, se on hyvin erilainen verrattuna muihin leipiin. Nämä ovat Ahvenanmaan perinteiset ruoat. Ravintolakulttuuri taas on ottanut vaikutteita paljon sekä Ruotsista, että mannermaalta. Enimmäkseen vaikutus on tullut Ruotsista, sillä se on maantieteellisesti lähempänä ja jaamme saman kielen, joten olemme työskennelleet paljon ruotsalaisten perinneruokien kanssa. Nykyään on paljon kokkeja, jotka työskentelevät ahvenanmaalaisilla ainesosilla, ja yleensä kuvailen asiaa niin, että ahvenanmaalaisella ruoalla on oma historiansa, mutta ahvenanmaalainen keittiö on vielä melko nuori. Meillä on mahtavia ainesosia ja todella lahjakkaita kokkeja, jotka käyttävät niitä taitavasti.
Kuinka juhlistat Ahvenanmaan 100-vuotisjuhlaa?
Itse asiassa juhlin Ahvenanmaata jatkuvasti ja sanonkin usein, että Ahvenanmaa on paras paikka asua. Olemme pieni, 30 000 asukkaan saari, jossa on mahtava terveydenhuolto, koulu ja vanhustenhoito. Kaikki tuntevat toisensa ja tietävät mitä muut tekevät. Tämä on todella turvallinen yhteisö, voin vaikka jättää avaimet autoon kun käyn Maarianhaminassa asioilla. Kun vilkaisee muihin autoihin parkkipaikalla huomaa, että monet jättävät avaimet sisälle lukitsematta ovia. Minulle tämä on paratiisi, monet eivät aina usko kun kerron näitä juttuja, sillä ne kuulostavat liian hyviltä ollakseen totta. Asiat saattavat toki muuttua vielä tulevaisuudessa, mutta aion kehuskella asialla kunnes kuulen ensimmäisestä autovarkaudesta.
Yritän kovasti saada ihmisiä muuttamaan Ahvenanmaalle, meillä ei ole työttömyyttä ja tarvitsemmekin kovasti lisää ihmisiä tänne töihin. Tämä on todellinen paratiisi lapsiperheille, kaikki on lähellä, on paljon mahdollisuuksia, koulut ja päiväkodit ovat loistavia, täällä ei ihmisiltä puutu mitään. Tänä päivänä myös etätyö onnistuu hyvin, joten muuttaminen on helpompaa. Lentokoneella pääsee noin 45 minuutissa Helsinkiin ja vartissa Tukholmaan.
Olen onnekas päästessäni juhlistamaan Ahvenanmaan satavuotispäivää useissa erilaisissa projekteissa. Työskentelen enimmäkseen ruoan ja nuorten kanssa. On tulossa useita erilaisia juhlia, viime vuosina olemme jääneet paitsi niin monista juhlinnoista, että ne tulevat todella tarpeeseen.
Mitä ahvenanmaalaista ruokaa haluaisit kaikkien maistavan?
Haluaisin, että kaikki maistaisivat mustaleipää, se on yksi ruoka jota ei löydy mistään muualta. Tänä päivänä se tuotetaan vielä Ahvenanmaalla, joten on mahdollisuus maistaa aivan aitoa mustaleipää. Meillä on myös mahtavaa lammasta. Ahvenanmaan lampaat eivät alunperin ole kasvatettu lihaksi, vaan villan takia.
Onko sinulla jotain yksinkertaista reseptiä ahvenanmaalaiseen ruokaan, jonka haluaisit jakaa?
Kalan lisäksi käytämme paljon jauhelihaa, joka voi olla sikaa tai nautaa. Meillä on myös paljon hyviä juustoja, kermajuustoja, jotka jotka säilyvät pitkään ja ovat erittäin maukkaita. Nämä yhdistettynä tulee herkullinen kotiruoka juustopihvi. Ensin sekoitetaan jauhelihaan runsaasti juustoa; ne paistetaan ja pihvit laitetaan uuniin vähäksi aikaa. Päälle laitetaan hieman kermaa ja persiljaa, ja syödään keitettyjen perunoiden kanssa. Se on perinteinen kotiruoka, lapset ja oikeastaan kaikki pitävät siitä.
Oletko koskaan käynyt Unkarissa?
Olen ollut lyhyen viikonlopun Budapestissa kun ystäväni Suomesta meni siellä naimisiin. Pidän Unkarista, sillä siellä voi helposti liikkua paikasta toiseen, monet paikat ovat pysyneet samanlaisina useita vuosia, joten kaupungissa on tiettyä charmia. Toivon, että itselleni tulee mahdollisuus matkustaa sinne nyt kun se on taas mahdollista, ja että näkisin muutakin kuin pääkaupungin.
Oletko maistanut unkarilaista ruokaa?
En paljoakaan. Olen työskennellyt unkarilaisten kokkien kanssa, ja silloin tällöin maistanut heidän kokkauksiaan. Heillä on pidempi ja autenttisempi ruokakulttuuri kuin meillä Ahvenanmaalla. Kun olen päässyt maistamaan, minulle on tarjottu paistettuja ja keitettyjä munia, haudutettuja ruokia, kaalia ja sikaa. Juuri sellaista ruokaa mistä pidän.
Mikä on erikoisin ruoka jota olet laittanut?
Olen valmistanut komodonvaraania. Tein sen pyydettäessä tv-ohjelmaa varten. Se oli melko outo kokemus, maku oli tosin aivan hyvä, mutta niissä ei ole kovin paljoa lihaa syötäväksi. Ja olen valmistanut myös nilviäisen kun olin Selviytyjät-ohjelmassa. Kaikki olivat niin nälkäisiä, että käytimme mitä vain ympäristöstä löysimme. Nilviäinen hengittää paljon hiekkaa sisäänsä kun se juo ravintoa. Kun aloin keittämään sitä, valmistin sitä yli päivän ja se oli silti kovaa ja kumimaista, joten keitin sitä vielä puoli päivää. Se ei parantunut juurikaan, mutta yritimme silti maistaa ja se oli kuin purukumia jossa oli hiekkaa. Emme voineet lopulta syödä sitä vaikka olimme käyttäneet sen valmistamiseen niin paljon aikaa. En ymmärrä miten en vain luovuttanut.
Onko sinulla jotain hauskoja projekteja käynnissä?
Olemme avaamassa ravintolan Vaasaan ja ravintolasesonki alkaa pian täällä Ahvenanmaalla. Se vaatii paljon valmistelua, jotta olemme valmiina kun avaamme. Työskentelen myös monissa koulutukseen liittyvissä projekteissa. Pohjoismaisissa ravintoloissa on puutetta kokeista, joten meidän täytyy palkata paljon työvoimaa ulkomailta. Meillä on liian vähän ihmisiä, jotka hakevat opiskelemaan, joten yritän pohtia miten saisimme kokin työstä taas houkuttelevaa. Itse olen ajatellut aina, että on hauska tehdä erilaisia asioita, tavata erilaisia ihmisiä ja oppia jatkuvasti työstään, ei toki jatkuvasti pelkkiä positiivisia asioita, mutta aina voi oppia uutta.
Haluatko kertoa vielä jotain lukijoillemme?
Haluan sano, että Ahvenanmaa on vielä täällä ja että kaikki ovat tervetulleita käymään, ottakaa vain rohkeasti yhteyttä ja voin näyttää paikkoja. On hauska esitellä Ahvenanmaata!
Kuka?
Nimi: Michael Björklund
Koulutus: Kokki, Ahvenanmaan hotelli- ja ravintolakoulu
Asuinpaikka: Ahvenanmaa, Finström
Harrastus: Metsän hakkuu
Paras paikka Ahvenanmaalla: Saaristo. Parasta on matkustaa mantereelta Ahvenanmaan pienemmille saarille ja nähdä paikkoja kuten Brändö, Kumlinge, Föglö…
Mirjam Ekelund
FinnAgora