Mika Kaurismäki on yksi suomalaisen elokuvan merkittävimpiä ja tuotteliaimpia ohjaajia, käsikirjoittajia ja tuottajia. Hänen monipuolinen uransa kattaa niin kotimaisia kuin kansainvälisiä tuotantoja. Kaurismäen läpimurtoelokuva Arvottomat (1982) on suomalaisen road movie -genren klassikko, joka käsittelee nuorten kapinallisuutta ja identiteetin etsintää. Hän on kurkistanut myös Hollywoodin maailmaan elokuvalla L.A. Without a Map (1998), joka yhdistää romantiikkaa ja kulttuurien törmäyksiä. Kaurismäkeä on kutsuttu Suomen ahkerimmaksi elokuvaohjaajaksi, ja hän katsoi nuoruudessaan monta sataa elokuvaa vuodessa.
Kaurismäki on tehnyt laajan kirjon erilaisia elokuvia ja viettänyt suuren osan elämästään maailmalla, erityisesti Brasiliassa. Alun perin vain viikon mittaiseksi suunniteltu matka venähti lopulta 30 vuodeksi. Hän antaa myös tämän haastattelun Etelä-Amerikasta käsin. Videoyhteyden kautta välittyy kontrasti: Brasiliassa aurinko paistaa kirkkaasti, kun taas Budapestissä, missä itse sijaitsen, sade ropisee ikkunoihin ja hämärä hallitsee päivää. Kaurismäki on käynyt Budapestissä ensimmäisen kerran vuonna 1967, kun hän kiersi Eurooppaa yhdessä perheensä kanssa. Tämän jälkeen Kaurismäki on nähty Budapestin kaduilla muutamia kertoja seuraavien vuosikymmenien aikana. Haastattelun aikana sukellamme Kaurismäen elämään ja uraan. Keskustelemme hänen rakkaudestaan Brasiliaan, matkasta elokuvaohjaajaksi sekä hänen uusimmasta elokuvastaan Mielensäpahoittajan rakkaustarina (2024)
Miten sinusta tuli elokuvaohjaaja?
Minusta tuli elokuvaohjaaja tavallaan sattuman kautta, vaikka kiinnostus elokuviin heräsi jo nuorempana. Kasvoin pienissä suomalaiskaupungeissa, joissa elokuvakulttuuri ei ollut osa päivittäistä elämää, joten en osannut edes ajatella elokuvaohjaamista ammattina. Lukioaikoina aloin kuitenkin tehdä kavereiden kanssa kaitafilmejä, ja tämä avasi minulle kokonaan uuden maailman. Liityin myös Kouvolan elokuvakerhoon, jossa oivalsin, että kameran takana on joku, joka päättää, miltä elokuva näyttää. Se oli käänteentekevä oivallus. Aluksi olin kuitenkin suuntaamassa uralle arkkitehtuurin pariin ja pääsinkin opiskelemaan arkkitehtuuria ulkomaille. Ennen tätä opiskelin Saksassa paikallista kieltä ja taidehistoriaa. Asuin opiskelija-asuntolassa, jonka vastapäätä oli elokuvakorkeakoulun toimisto. Eräänä päivänä päätin käydä koputtamassa ovea ja sain tietää pääsykokeista. Päätin kokeilla onneani ja yllätyksekseni pääsin sisään – monen tuhannen hakijan joukosta 15 valittiin. Siitä alkoi matkani elokuvaohjaajaksi.
Kuva: Kaurismäki ohjaamassa Mielensäpahoittajan rakkaustarinaa (2024)
Kaurismäen uusin elokuva Mielensäpahoittajan rakkaustarina pohjautuu Tuomas Kyrön kirjaan, ja sitä tähdittävät Heikki Kinnunen ja Jaana Saarinen. Elokuvan keskiössä ovat vanhemman iän rakkaus ja menneisyydestä irti päästäminen. Tarina on sydämellinen kertomus siitä, ettei rakkaus katso ikää - ja että uusille aluille on aina tilaa. Elokuva on esitetty kotimaan valkokankaiden lisäksi myös Yhdysvalloissa, Saksassa, ja nyt Unkarissa helmikuisilla Finn Filmnapok-elokuvapäivillä. Chicagon kansainvälisellä elokuvafestivaalilla se voitti yleisöpalkinnon.
Mielensäpahoittaja on suomalaisille hyvin rakas hahmo. Tuntuuko tämä tuovan lisäpaineita ohjaamiseen?
Hieman kyllä. Olen tähän saakka aina valinnut itse elokuvieni aiheet, käsikirjoittanut tai ollut mukana käsikirjoittamassa ja tuottanut ne, mutta Mielensäpahoittaja on poikkeus. Ensimmäinen Mielensäpahoittaja -elokuva oli myös minulle ensimmäinen kerta, kun ohjasin jonkun muun tuottamaa ja käsikirjoittamaa tarinaa. Päätin kuitenkin ottaa haasteen vastaan, koska halusin erityisesti työskennellä Heikki Kinnusen kanssa, jota arvostan suuresti ja jonka kanssa en ollut aiemmin tehnyt yhteistyötä. Lisäksi sain käsikirjoituksesta huolimatta vapaat kädet vaikuttaa elokuvan sisältöön. Lopullinen sysäys tuli tyttäreltäni, joka työskenteli tuotantoyhtiössä ja vakuutti minut siitä, että projekti kannatti tehdä – en oikein voinut kieltäytyä.
Elokuvassa käsitellään rakkautta ja yksinäisyyttä elämän myöhäisvaiheessa. Mitä halusit kertoa näistä teemoista?
Kirjailija Tuomas Kyrö valitsi aiheen, mutta elokuvaa tehdessä teemat tuntuivat henkilökohtaisilta. Ikääntyminen on läsnä omassa elämässäni ja myös oma äitini on hiljattain täyttänyt 90 vuotta. Elokuvassa pohdin, millaista elämä on kun aktiiviaika on ohi, mutta edessä on silti pitkä jakso eläkepäivien aikana. Halusin nostaa esiin ikääntyneiden oikeuden elää täyttä elämää ilman ikäsyrjintää ja korostaa, että ihmisarvo säilyy iästä huolimatta.
Uskotko, että elokuvan aihe resonoi erityisesti tietyn ikäryhmän kanssa, vai onko siinä jotain, joka koskettaa kaikenikäisiä?
Kyllä, uskon aiheen universaalisuuteen. Jokaisella on vanhempia tai isovanhempia, joten aihe ei ole kenellekään vieras. Vaikka tarina käsittelee ikääntymistä, mukana on myös nuoria hahmoja ja mielestäni on hauskaa, miten asetelma kääntyy päälaelleen – nuoremmista sukupolvista tulee "mielensäpahoittajia", jotka eivät hyväksy vanhemman sukupolven valintoja. Tämä dynamiikka tekee tarinasta kiinnostavan kaikenikäisille.
Miten Mielensäpahoittajan rakkaustarina vertautuu muihin elokuviisi teemoiltaan tai tyyliltään?
Elokuvissani on aina ollut huumoria ja tämä on draamakomedia, jossa suru ja huumori kohtaavat. Tämä rajapinta kiinnostaa minua. Tyylillisesti elokuva ei olennaisesti poikkea aiemmista töistäni, mutta tässä en ollut käsikirjoittajana tai tuottajana, mikä kevensi työkuormaa huomattavasti. Pelkkä ohjaaminen oli kuin lomaa verrattuna oman projektin vetämiseen alusta loppuun.
Jos katsoja voisi ottaa mukaansa yhden tärkeän viestin Mielensäpahoittajan rakkaustarinasta, mikä se olisi?
Elokuvan keskeinen viesti on suvaitsevaisuus ja ymmärrys – ei vain läheisiä kohtaan, vaan laajemmin kaikkia ihmisiä kohtaan. Toivon, että elokuva voisi tuoda ihmisiä yhteen, erityisesti näinä aikoina, jolloin yhteiskuntia ja ihmisiä pyritään jakamaan toisiaan vastaan. Elokuva tarjoaa positiivisen näkökulman yhteisöllisyyden ja toivon merkityksestä. Tämä teema on ollut esillä aiemmissakin töissäni, mutta korostuu nyt erityisesti ankeina aikoina, joita elämme.
Kuva: Arvottomat (1982) Marianna Films
Minkä elokuvan tekeminen on ollut sinulle henkilökohtaisesti merkittävin kokemus?
Jokainen projekti on tärkeä sinä hetkenä, kun sitä tekee. Jos pitää mainita yksi, se on ensimmäinen pitkä elokuvani, Arvottomat. Se oli tärkeä lähtökohta, ilman sitä ei olisi tullut muita projekteja. Vertaan elokuviani lapsiini – en osaa valita suosikkia, koska jokainen on tärkeä. Katsoin Arvottomat uudestaan viime kesänä Sodankylän elokuvajuhlilla ja nyt se on teatterikierroksella 40-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Oli hienoa huomata, että elokuva toimii edelleen ja yleisö otti sen lämpimästi vastaan. Jotkut katsojat olivat nähneet sen kymmeniä kertoja ja osasivat repliikit ulkoa.
Miten toivoisit elokuviasi muistettavan tulevaisuudessa?
En odota mitään suurta, mutta riittäisi, että elokuviani katsottaisiin. Olen tehnyt pitkän uran – noin 50 elokuvaa, fiktiota ja dokumentteja. On mukavaa tietää, että ainakin osa niistä on jäänyt ihmisten mieleen. Aika ja tekniikka muuttuvat, mutta jotain jälkeä olen varmasti jättänyt.
Kaurismäen intohimo elokuviin ja uusiin projekteihin säilyy vahvana. Haastattelun päätteeksi hän suosittelee lämpimästi vierailua Helsingissä Vallilan Konepajalle avatuissa uusissa Corona- ja Dubrovnik-baareissaan. Legendaarinen ravintoladuo, joka toimi Helsingin ytimessä vuosina 1990-luvulta vuoteen 2019, on nyt kokenut uudestisyntymän uudessa ympäristössä.
"Kannattaa käydä katsomassa", Kaurismäki toteaa pilke silmäkulmassa.
Kuka? Mika Kaurismäki
Ammatti: Elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja tuottaja
Koulutus: Münchenin elokuva- ja TV-korkeakoulu
Asuinpaikka: Suomi ja Brasilia
Harrastukset: tennis, urheilu ja musiikki
Mikä elokuva jokaisen tulisi nähdä elämänsä aikana: Before the Flood (2016): dokumenttielokuva, joka yhdistää vahvan tarinankerronnan ja tärkeän sanoman avaten katsojien silmät maapallon kriittiseen tilaan ja inspiroiden toimimaan.
Haastattelu: Saaga Kaján