Suomalainen toimittaja ja kirjailija Meri Valkama osallistuu Budapestin Millenáris Parkissa syyskuun lopussa järjestettävälle kansainväliselle kirjafestivaalille. Valkaman esikoisromaani ”Sinun, Margot” on ollut Suomessa suuri menestys. Romaani kertoo suomalaisesta perheestä, joka vuonna 1983 muuttaa DDR:ään perheen isän saadessa pestin ulkomaankirjeenvaihtajana.

 

Olet osallistumassa Budapestin kansainväliselle kirjafestivaalille 30. syyskuuta, oletko ennen ollut Unkarissa?

Olen käynyt Unkarissa kerran reilatessani, mutta siitä on jo yli 20 vuotta aikaa, ja sekin oli lyhyt muutaman päivän piipahdus. Budapest oli todella viehättävä. Muistan että kävimme patsaspuistossa, jonne oli kerätty vanhoja sosialismin aikaisia patsaita. Se oli vaikuttava paikka.

 

Esikoisromaanisi “Sinun, Margot” on ollut äärimmäisen suosittu ja menestynyt kirja, minkälaista on ollut yhtäkkiä tulla tunnetuksi kirjailijaksi?

Vuosi on ollut yhtä hullunmyllyä. Sinun, Margotin julkaisusta on nyt vuosi, ja sen aikana on ollut kovin vähän hetkiä, jolloin olisi ollut tilaisuus hengähtää ja miettiä, miltä tämä kaikki on tuntunut. Oman elämäni perusasiat eivät ole muuttuneet mitenkään, mutta ammatillisesti on tapahtunut suuria muutoksia.

Erityisen onnellista on, että kirjan menestys on mahdollistanut minulle proosan kirjoittamisen jatkamisen. Sinun, Margotista suurin osa oli kirjoitettava muiden töiden ohella. Kun se kävi liian raskaaksi, irtisanouduin lopulta töistäni. Samalla myin asuntoni ja rahoitin sillä viimeisen kirjoitusvuoden. Se oli siinä mielessä suuri henkilökohtainen riski, että en voinut tietää, kannattaako se. Nyt tiedän, että kannatti. Tällä hetkellä teen seuraavaa romaaniani, jota varten sain kaksivuotisen apurahan.

 

Mistä lähti idea tämän kirjan kirjoittamiseen ja millainen on ollut teoksen kirjoitusprosessi?

Idea syntyi syksyllä 2011 opiskellessani Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulussa. Päätin heti opintojeni alussa, että haluan tehdä romaanin. Ajattelin silloin, että kahdessa vuodessa saan käsikirjoituksen valmiiksi, mutta lopulta sen valmistuminen vei kymmenen vuotta.

 

Romaanin aihe on monimutkainen ja vaati paljon sulattelua, pohdintaa, tutkimusta, taustahaastatteluja, kirjoittamista ja uudelleenkirjoittamista. Kutsuin kirjaa jo kirjoittamisvaiheessa palapeliromaaniksi, sillä siinä on monta palikkaa, jotka piti saada toimimaan yhteen. Tein kirjaa tiiviisti ne kaksi vuotta, jotka opiskelin, mutta sen jälkeen edessä oli arki, johon kuului kaksi silloin varsin pientä lasta ja päivätyö. Margotista tuli silloin sivuprojekti.

 

Asuin lapsena neljä vuotta DDR:ssä isäni töiden takia. DDR:n lakkauttamisen jälkeen ajatukseni siitä maasta ja järjestelmästä jäivät vuosiksi mietityttämään. DDR:n olemassaolon aikana Suomella oli todella lämpimät välit molempiin Saksoihin, ja meiltä oli paljon opiskelija- ja kulttuurivaihtoa DDR:ään, jota pidettiin sosialismin mallimaana. Saksojen yhdistymisen jälkeen se kuva muuttui perusteellisesti, yhtäkkiä jopa kaikki hyvä DDR:ssä nähtiin huonona, osin jopa rikollisena. Se jäi painamaan ja aikuisena tajusin, että haluan käsitellä sitä jotenkin kirjallisuuden muodossa.

 

Minkälaista taustatyötä teit kirjaa varten? 

Luin paljon erilaisia DDR-aiheisia kirjoja, katsoin kaikki mahdolliset TV-sarjat, elokuvat ja kuuntelin DDR:n aikaista musiikkia, kävin museoissa ja luin tutkimuksia. Haastattelin lukuisia ihmisiä ja myös opiskelin vuoden Helsingin Sanomien stipendiaattina Freie Universitätissä, jossa tein pelkkiä DDR-opintoja. Koin velvollisuudekseni yrittää ymmärtää aihettani mahdollisimman syvällisesti.

 

Kirjan tapahtumat sijoittuvat suurimmaksi osaksi DDR:ään ja itsekin asuit siellä lapsena. Mitä muistoja ja mielikuvia DDR sinussa herättää ja mitä toivoisit, että ihmiset tietäisivät tai ymmärtäisivät DDR:stä?

Toivoisin, että ihmiset ymmärtäisivät, että ihmiset elivät siinä maassa ja järjestelmässä ihan samanlaista arkea kuin muuallakin. Arki on arkea ihan joka puolella. Ei ole totta, että vaikkapa Stasin vaino olisi leimannut jokaisen ihmisen jokaista hetkeä, kuten tänä päivänä usein tunnutaan ajattelevan. En tarkoita, etteikö Stasi olisi vaikuttanut monien ihmisten elämään samoin kuin matkustusvapauden puute, vaan että kyllä ihmisillä oli elämässään muutakin, myös hyviä asioita. Niistä ei ole ollut lupa puhua DDR:n kaatumisen jälkeen, ja se on myös monen entisen itäsaksalaisen kokemus. Työttömyys, velkaantuminen, köyhyys tai nälkä eivät kuuluneet arkeen DDR:ssä, ne kuuluvat kapitalistiseen yhteiskuntaan. Silti puhumme kapitalistisista yhteiskunnista ihaillen kun taas sosialismista halveksuen. En pidä sellaisesta mustavalkoisuudesta. DDR:ssä oli hyviä ja huonoja puolia siinä missä nyky-Saksassa on hyviä ja huonoja puolia. Yksikään yhteiskunta tai ihminen ei ole joko tai vaan sekä että. 

 

Mitkä aiheet tai teemat kiinnostavat sinua tällä hetkellä, joista ehkä kirjoitat jo tai toivot voivasi tulevaisuudessa kirjoittaa?

Työstän tällä hetkellä toista romaaniani, jonka keskiössä on kysymys siitä, olemmeko ihmiskuntana vääjämättä tuomittu toistamaan historiaamme. Aihe on ehkä tällä hetkellä erityisen ajankohtainen Ukrainan ja Venäjän tilanteen - ja toisaalta Euroopan muunkin tilanteen - vuoksi, ja tuntuu merkitykselliseltä voida käsitellä sitä proosan muodossa.

 

Mitä odotuksia ja ajatuksia sinulla on Budapestin käynnille?

Minusta on aivan ihanaa tulla Budapestiin! Rakastan kirjallisuustapahtumia, ja on todella inspiroivaa ja ihanaa saada tavata muita kirjailijoita ja kuulla heidän keskustelevan kirjoittamisesta. Mutta on myös ihanaa päästä pitkän ajan jälkeen uudestaan Budapestiin. On kiehtovaa nähdä miten kaupunki on parinkymmenen vuoden aikana muuttunut. Olen todella iloinen ja kiitollinen että sain kutsun tapahtumaan.

 

Kuka: Meri Valkama

Ammatti: toimittaja ja kirjailija

Opinnot: Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulu, stipendiaatti Freie Universitätissä Berliinissä 2015–16.

Harrastuksia: jooga, lenkkeily koirien kanssa.

 

Rebecka Vilhonen

FinnAgora