Timo Rytkönen on pitkänlinjan kuvataiteilija, vapaa-ajallaan mökkipuutarhuri ja innokas residenssiasuja. Lokakuun Rytkönen vietti asuen Budapestissa sijaitsevassa Valóság residenssissä FinnAgoran vierailevana taiteilijana. Tapasimme Rytkösen toimistollamme ja kävimme keskustelua Unkarista, taiteesta, luovuudesta ja vähän myös tulevaisuudesta. 

 

Aluksi, kertoisitko mikä toi sinut tänne Budapestiin?

Olin keväällä Ateenan instituutin residenssissä ja myöhemmin matkan jälkeen katsoin mitä muita instituuttien tarjoamia mahdollisuuksia olisi. Sieltä sitten huomasin Unkarin Budapestin instituutin erinomaisen hakumahdollisuuden ja sitä kautta hain. Budapestiin olen kyllä suunnitellut tulevani joskus, mutta on vaan niin, että kaikkialle ei kerkeä.

 

Vierailusi alkaa olla puolivälissä, ja olet tosiaan ensimmäistä kertaa Unkarissa. Mitä ajatuksia ja tunteita Unkari ja Budapest ovat herättäneet sinussa?

Ennakkoluulot tietenkin olivat jonkunlaiset, kun on tämä poliittinen tilanne. On Orbán ja Orbánin käytös ja mielipiteet, joita varmaan ehkä joku suomalainenkin kannattaa, mutta minä en jaa niitä mielipiteitä. En ole vielä törmännyt tällaisiin mielipiteisiin, enkä ole kyllä ollut paljon ihmisiin kontaktissakaan muuta kuin muutamaan talon asukkaaseen. 

Budapest itsessään on huomattavasti isompi kuin mitä minä ajattelin. Kiireisempi, talot ovat isoja, komeita ja vanhoja. Minä jotenki oletin, että täällä olisi ehkä enemmän sodan takia raunioita ja ehkä myös sitten vapautuksen jälkeen sellaista, että rakennuksia olisi purettu, mutta näyttää siltä, että niitä remontoidaan mieluummin. Ja täytyy erikseen kehua Budapestin julkista liikennettä.

 

Kuvailet ympäristöä hyvin selkeästi ja yksityiskohtaisesti. Millainen rooli olinpaikalla on luovuuden kannalta taiteilijan työssä? Onko tämä ympäristö sellainen, joka tuo sinulle jotain uusia vaikutteita?

Tuo vaikutteita, itse prosessit ovat aika lailla tiedostamattomia. Olen myös osallistunut aika paljon erilaisiin julkisiin teoskilpailuihin. On haaste miettiä, mutta sitten aina putkahtaa jotain, ja olipa ne juuret Budapestissa tai missä tahansa, niin sitä ei välttämättä enää tiedä. 

 

Tosiaan, kotisivuillasi pisti silmään, että olet osallistunut italialaisen Lissonen kaupungin logo- ja iskulause kilpailuun. Olitko silloin Italiassa vai miten päädyit osallistumaan?

Minä olin itseasiassa ihan Suomessa silloin. Olin kirjastossa ja selasin, olisko ollut Abitare-lehteä, joka tapauksessa se oli italialainen huonekalulehti, ja ymmärsin sen verran italiaa, että ymmärsin sen olevan kilpailu. Kopioin sitten ohjelman sieltä, kun se oli sitä aikaa kun nettiasiat eivät olleet vielä olemassakaan. Osallistuin kilpailun iskulausesarjaankin, kun en ollut varma pystyykö pelkällä logolla osallistumaan. Iskulauseen väsäsin matkasanakirjan avulla. Logoni ei pärjännyt, mutta se iskulause sitten voitti.

Timo Rytkösen iskulause ”Fatto ragione, fatto a Lissone!” (tarkoittaen ”Oikein tehty, Lissonessa tehty”) voitti iskulausekilpailun. 

 

Tämä ainakin kuvastaa hyvin työsi monipuolisuutta.

Ja ehkä asennetta myöskin. Sain sähkeen iskulausekilpailun voitosta ja en ymmärtänyt mitä siinä sanottiin. Menin Helsingissä Design Forumille, ja siellä tuntemani henkilö oli italian kielen taidollaan sitä mieltä, että se tarkottaa, että minä olen voittanut. Menin sitten vielä Suomen Italian kulttuurikeskukseen, ja siellä he käänsivät viestin, ja olin todella voittanut. Minua nauratti tämä ja vähän hymyillen törmäsin sitten hetken päästä joihinkin kollegoihin, jotka sanoivat, että ”Timppis on tehnyt kansainvälisen läpimurron”. 

 

Niin, onko sinulle maisemanvaihdos tärkeää työn ja luovuuden kannalta, ja onko kuukausi hyvä aika vierailla residenssissä?

Ehdottomasti maisemanvaihdos ja sitten semmoinen irtautuminen arjesta ja yksinolokin jossakin määrin, että osaan olla yksin vaikka olen naimisissa. 

Yleensä kuukausi on sopiva aika, mutta olen ollut pisimmillään kolmen kuukauden residenssissä, ja siellä oli mahdollisuus tehdä isompia töitä. Tämä Budapest on enemmänkin kirjoituspaikka, koska minulla on yksi huone. Siinä ei siksi paljon veistetä eikä maalata. Siihen pitäisi myös olla välineet sitten mukana ja muuta. Kuukausi on siis oikein hyvä, tässä kerkeää tutustua ja kerkeää tehdä töitä. Kun kyseessä on uusi kaupunki niin perehtyminen kaupunkiin on huomattavan tärkeää. Olen täällä myös sillä tavalla avoimena, että jos tulee jotain mieleen, niin luonnostelee vähintäänkin sitten. Taiteilijan toimenkuva on hyvin vapaa työajoissa ja kaikessa. 

 

Kuvailit Budapestia kirjoituspaikkana, mitä tämä tarkoittaa? 

Tämä ei ole mitään suurta kirjoittamista, vaan tulevan näyttelyni tiedotteita. Teokset tulevat olemaan sellaisia missä on vierellä pieni tekstinpätkä, joka kertoo vähän siitä teoksesta, eli niitä tekstejä kirjotan ja nettisivuja varten käännän ne myös englanniksi, koska minulla on kaksikieliset nettisivut. Olen myös kuvannut teokset, jotka alkavat olla jo valmiina, eli valitsen kuvat ja rajailen niitä, että kaikkea tämmöstä hiirityöskentelyä teen. 

 

Kun teet töitä tai alat työstää uutta teosta, alkaako se prosessi joltakin arvopohjalta?

Taustalla tietenkin on ympäristöasiat aika paljon jatkuvasti. Kierrätysasiat tulivat minulle tärkeäksi jo ennen nykypäivän ympäristöajattelua. Kierrätys tuli sitä kautta, että taloudellisesti oli mahdollista tehdä jotain kun sai materiaalin ilmaiseksi. Eli ihan alusta asti minulla oli kierrätettyä materiaalia useasti teoksessa ja nykyisin se on oikeastaan keskiössä, sillä en haluaisi tuottaa välttämättä enää lisää uutta. Kävin viime viikon torstaina Art Market -tapahtumassa Bálnassa. Se oli vähän masentavaa. En varsinaisesti hirveän mielenkiintoisia asioita siellä nähny, ehkä jotain teknisesti mielenkiintoisia teoksia oli muutamia, mutta mitään sykähdyttäviä ei. Ehkä ympäristökin vaikutti siihen, että ehkä erinomaisetkaan teokset eivät saaneet sellaista kaipaamansa tilaa. Yritän vähän puolustella omaa kriittistä kantaa tässä nyt.

 

Kierrätysmateriaaleista puheen ollen, olet tehnyt Malmin hautausmaalla olevan ’Muistamme’ -teoksen, haluaisitko kertoa tästä enemmän?

En muista mitä kautta minä tiesin, mutta tiesin, että vanhoja hautakiviä kun poistetaan niin ne murskataan. Minulle jotenki tuli sellainen sääli siitä, vaikka poistetuilla hautakivillä nyt ei ehkä enää ole tunnearvoa kovin monelle ihmiselle, mutta kuitenki niillä on jonkinlaista tunnearvoa. Minä halusin jotenkin säästää ne, ja samalla kyseessä on kierrätysmateriaali, halusin ajatella ympäristöä. Hautakivien murskaus on myös kustannuskysymys, hautausmaat joutuvat hankkia murskaajan ja maksamaan sille. Pääsin sitten sopimukseen hautausmaan ylipuutarhurin kanssa ja tein teoksen. Löytyi paikka missä sai sahattua kiviä, ensimmäistä kertaa sahasin sitten sellaisella huoneen kokoisella sirkkelillä.

Timo Rytkösen teos ’Muistamme’ on nähtävissä Malmin hautausmaalla. Lisää teoksesta voit lukea Rytkösen omilta kotisivuilta.

 

Monille taiteen tekijälle on tärkeää löytää se niin sanottu ’oma juttu’ tai oma tyyli, miten sinä suhtaudut tähän? Ja kenelle sinä lähtökohtaisesti teet taidetta?

Siis, sehän on elannon kannalta tärkeää brändätä itseään, tehdä itseään tunnetuksi ja näin, mutta minä olen varmaan perimänä saanu sellaisen kunnianhimottomuuden ja olen oikeestaan tehnyt vain itselleni. Haluan myös näyttää töitäni, mutta se on vastaanottajasta kiinni tykätäänkö vai eikö tykätä, ja ollaanko kiinnostuneita vai ei. Sekin, että teen itselleni on ehkä jonkinlaista terapiaa sitten. Kun tykkää tehdä, siitä tulee hyvä olo ja tulee onnistumisen tunteita.

 

Jos palataan vielä tänne tähän Budapest-hetkeen, niin onko sinulla nyt jokin suunnitelma vielä, mitä aiot tai toivot tekeväsi tai näkeväsi, onko sinulla mitään suuntaa vai annatko vaan virran viedä ja katsot mitä eteen tulee?

Annan aika paljon virran viedä, mutta pari museota on vielä mitä haluan käydä katsomassa, ihan se päämuseo on käymättä. Pohjoisen suuntaan on sellainen hankalasti lausuttava nimi, joku Szentendre, tai sinnepäin, siellä haluan käydä. Ja kysyin jo juna-asemalta miten juna kulkee Wieniin. Sinne voisi mennä päiväksi ja käydä muutamia museoita kiertämässä. Mutta se on tietenkin niin, että Budapest ja Unkari ovat ensisijalla.

 

Kiitos Timo haastattelusta, tuleeko sinulla vielä mieleen jotain mitä haluaisit sanoa?

Tämä liittyy pikkaisen Budapestiin, mutta ehkä tällaiseen maailmankuvan avartamiseen, että köyhimpinä hetkinä residenssit olivat minulle ainoa tapa matkustaa. Oli sellaisia paikkoja missä ei tarvinnut maksaa perillä olosta muuta kuin ruoat ja joskus on saanut ruoatkin perillä, että sitä kautta minä olen sitten oppinut ja innostunut käyttämään näitä kansainvälisiä mahdollisuuksia. Useimmiten olen ihan suoraan kansainvälisistä organisaatioilta hakenut ja saanut sitten paikkoja.



Kuka?

Nimi: Timo Rytkönen

Ammatti: Kuvataiteilija

Harrastukset: kesämökillä puutarhan- ja metsänhoito

Unkarista jään kaipaamaan: ainakin Budapestin suurkaupungin tuntua

 

Timo Rytkösen näyttely "Kehyskertomuksia" Helsingissä, 

Kaapelitehtaan Konttorissa 3.1.-30.1.2023.

ma-pe klo 8.30-19 ja la-su klo 11-18

(loppiaisena pe 6.1.2023 klo 11-19)



Alina Kantola