Marraskuussa FinnAgoran kuukauden vieraana on Helena Drdlová, joka vietti lokakuun Valóság-residenssissä Budapestissa. Helena on väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa osana poliittisten, yhteiskunnallisten ja alueellisten muutosten tohtorikoulutusohjelmaa. Hänen tutkimuksensa käsittelee Keski- ja Itä-Euroopan EU-maiden talouspolitiikkaa ja keskittyy erityisesti niiden sosialismin jälkeiseen teolliseen talouskehitykseen.

FinnAgora keskusteli Helenan kanssa talouspolitiikasta, Nokia-puhelimista, keskieurooppalaisista kansanperinteistä ja arjesta Budapestissa.

Kerro hieman taustastasi - missä olet asunut ja opiskellut?

Olen kotoisin Brnosta Tšekin tasavallasta, eli ei kaukana täältä. Suoritin kandidaatin tutkinnon kotikaupungissani, mutta maisteriopinnoissa halusin keskittyä poliittiseen taloustieteeseen. Helsingin yliopisto oli yksi harvoista paikoista Euroopassa, jossa oli tarjolla kyseinen maisteriohjelma, minkä seurauksena päädyin Suomeen. Jo Erasmus-opintojeni aikana Norjassa oivalsin, että pidän todella paljon Pohjois-Euroopasta, ja Suomi alkoi tuntua paikalta, jossa voisin kuvitella asuvani.

Miten kuvailisit lyhyesti Keski- ja Itä-Euroopan taloudellisia haasteita lukijoillemme, jotka eivät ole alan asiantuntijoita?

1990-luvulta lähtien suuria suuntauksia alueella ovat olleet vientivetoisuus ja ulkomaisiin investointeihin perustuva talousmalli. Mutta odotukset siitä, että ulkomaiset investoinnit edistäisivät paikallisen väestön osaamistason nousua ja vahvistaisivat siten paikallista taloutta, eivät koskaan toteutuneet. Ulkomaalaisomisteiset yritykset kyllä työllistävät paikallisia, mutta voitot virtaavat pois alueelta. Tällä hetkellä alueella on teoriassa kaksi toisistaan täysin erillistä talousaluetta, kansainvälinen ja kotimainen. Keski- ja Itä-Euroopan maiden suuri haaste on kuroa näiden välinen kuilu umpeen. Vanha talousmalli on hitaasti hajoamassa, ja alue on tienhaarassa, jossa pohditaan, mihin suuntaan tulisi edetä seuraavaksi.

Demokratian taantuminen ja populismin nousu alueella vaikuttavat nykyään myös taloudelliseen tilanteeseen. Jotkut poliitikot ovat tunnistaneet mahdollisuuden kerätä uskollisia äänestäjiä kuuntelemalla 1990-luvulla syrjäytyneitä kansalaisia. Tämä suhde saattaa kuitenkin olla hyväksikäyttävä, eikä se johda työpaikkojen syntymiseen tai elintason paranemiseen. On tärkeää kysyä jatkuvasti, ovatko talouden rakenteiden muuttuessa syrjään jääneet henkilöt saaneet työtä tai onko heidän elintasonsa parantunut? Lisäksi on tarpeellista kartoittaa heidän tulevaisuudenodotuksiaan sekä kuinka taloudellisesti turvattuja he kokevat olevansa.

Miten muutto pois tutkimaltasi alueelta on vaikuttanut tutkimukseesi?

Se on tehnyt valtavan eron. Poliittisen taloustieteen maisteri- ja tohtoriohjelmani ovat olleet kriittisempiä kuin valtavirran taloustieteen laitokset, ja yleisesti ottaen suomalainen akateeminen maailma rohkaisee vaihtoehtoisiin näkemyksiin. Jälkisosialistisissa maissa nykyisen talousmallin 1990-luvulla laatineet henkilöt ovat nyt itse professoreja, johtajia ja poliitikkoja – eli vallanpitäjiä. He todennäköisesti uskoivat vahvasti tuolloin esitettyyn talousmalliin, joka saattoi silloin vaikuttaa ainoalta mahdolliselta vaihtoehdolta edetä. Nykyään tämä kuitenkin tarkoittaa, että uudet ideat ja muutokset etenevät hyvin hitaasti. Kotimaan kuplan ulkopuolelle astuminen on ollut minulle äärimmäisen tärkeää, sillä se on helpottanut uusien ideoiden löytämistä omilla ehdoillani.

Mitä lisäarvoa akateeminen tutkimus mielestäsi saa residenssien kaltaisesta kansainvälisestä yhteistyöstä?

Akateemisessa maailmassa työskentely ja tutkimuksen teko kehittää usein erittäin kapea-alaista asiantuntemusta, mikä tarkoittaa, että maailmassa on vain muutama henkilö, jotka pystyvät keskustelemaan tietystä aiheesta samalla asiantuntijuuden tasolla. Siksi on mahtavaa, että on olemassa resursseja, joiden avulla tutkijat voivat työskennellä yhdessä. Koronaviruspandemia osoitti meille, että joskus on helpompaa ja mielekkäämpää tehdä yhteistyötä kasvotusten. Vaikka sähköpostit ja videopalaverit tarjoavat hyödyllisiä työnteon välineitä, ne eivät kuitenkaan aina riitä kattamaan vuorovaikutuksen kaikkia ulottuvuuksia. Tietyn alueen abstraktien tutkimuspaperien lukeminen ei myöskään voi korvata pidempiaikaisen jokapäiväisen elämän kokemista paperien käsittelemässä ympäristössä.

Miksi hait residenssipaikkaa Budapestista? Miksi Unkari kiinnostaa sinua erityisesti?

Henkilökohtaisesti se oli eräänlainen hetken mielijohteesta syntynyt valinta. Unkari on yksi tapaustutkimuksistani, ja residenssi täällä tuntui hyvältä mahdollisuudelta. Akateemisesta näkökulmasta katsottuna Unkarin nykyinen hallitus harjoittaa varsin interventionaalista talouspolitiikkaa, kun taas muissa tutkimissani maissa lähestymistapa talouteen on edelleen paljon vapaampi ja markkinasuuntautuneempi. Tämä johtaa moniin mielenkiintoisiin kysymyksiin, esimerkiksi liittyen kiisteltyyn vihreää siirtymää koskevaan politiikkaan ja autojen akkuteollisuuteen. Toinen keskeinen kysymys on, miten Unkarin valtio suhtautuu ulkomaisiin suoriin investointeihin ja pyrkii säilyttämään tietyt alat kotimaisina. Tätä käytäntöä ei juuri esiinny muissa sosialismin jälkeisissä maissa. Tšekkiläisestä näkökulmasta Unkaria on tapana pitää tuttuna, arvostettuna naapurina, jonka kanssa meillä on läheinen suhde. Mutta tarkemmin tarkasteltuna Unkarissa on monia yllättäviä kerroksia, joista minun on opittava lisää.

Mikä sai sinut kiinnostumaan sosialismin jälkeisten talouksien tutkimisesta?

Tein kandidaatintutkielmani autoteollisuuden tuotantoverkostoista. Henkilökohtaisesti ajaminen pelottaa minua, enkä tiedä autoista mitään. Sain ajokortin viisi vuotta sitten ja olen ajanut autoa ehkä kaksi kertaa sen jälkeen. Huolimatta tästä, autoala työllistää merkittävästi ihmisiä ja on taloudellisesti erittäin tärkeä Keski- ja Itä-Euroopalle. Huomasin kuitenkin, että kaikki tämän teollisuudenalan tuotteet viedään ulkomaille. Maisterintutkielmani käsitteli laajemmin suorien ulkomaisten investointien roolia Visegrad-maissa, ja väitöskirjatutkimukseni seuraa tätä polkua. Nyt yritän tarkastella alueen taloudellisia haasteita lintuperspektiivistä. 

Mikä siis voisi mielestäsi olla oikea tie eteenpäin?

Pohjimmiltaan kyse on kahtiajakautuneen talouden kansainvälisten ja kotimaisten sektoreiden yhdistämisestä. Tarvitsemme korkeasti koulutettuja paikallisia ihmisiä ja paikallisia yrityksiä, erityisesti tietotalouden aloilla perinteisen teollisuustuotannon sijaan. Meidän pitäisi myös muuttaa sitä, miten suhtaudumme valtioon ja julkiseen talouteen osana talouden kokonaiskuvaa. Paradigman muutos on jo jossain määrin käynnissä, tosin eri maissa eri tahtiin. Kaiken kaikkiaan uskon, että valtioiden on todella tärkeää kohdentaa resurssejaan ja asettaa kunnianhimoisia tavoitteita, kuten panostaa vahvasti vihreään teknologiaan.

Tässä voisimme ottaa oppia Suomen Nokia-puhelimista. Tiiliskivimäinen varhainen kännykkä ei ollut pelkkä monen nykyisen työikäisen lapsuusmuisto, vaan myös esimerkki ainutlaatuisesta ja edistyksellisestä teknologiasta, joka yhdistyi onnistuneesti paikalliseen teollisuuspolitiikkaan ja vaikutti maailmanlaajuisesti.

Lopuksi, miten vietät vapaa-aikasi Budapestissa?

Olen nähnyt parlamentin ja kävellyt kaupungin keskustassa. Siellä on paljon kauniita rakennuksia ja taloustieteilijänä mietin tietenkin myös sitä, miksi rakennusten kunnostushankkeita ei toteuteta enemmän. Täällä ollessani voin pohdiskella sitäkin, miten laajemmat taloudelliset suuntaukset vaikuttavat siihen, miksi kaupunki näyttää siltä kuin se näyttää. 

Odotan myös innolla sitä, että pääsen vastaanottamaan perheeni vierailulle tänne, käymään kylpylöissä ja nauttimaan kaupungin ilmapiiristä. Haluan tutustua kaupunkiin niin hyvin, ettei minun ei enää tarvitse suunnistaa täällä kartan kanssa. Ihannetapauksessa haluaisin, että minulla olisi aikaa käydä myös muualla Unkarissa Budapestin lisäksi!

 

Kuka: Helena Drdlová

Asuinpaikka: Helsinki ja lokakuussa 2024 Valóság-residenssi Budapestissa.

Ammatti: Tohtorikoulutettava Helsingin yliopistossa

Koulutus: Yhteiskuntatieteiden maisteri, globaali poliittinen taloustiede

Harrastukset: Matkustaminen, suomalainen kansantanssi ja luova kirjoittaminen – Helena on julkaissut kaksi tšekinkielistä scifi-kirjaa.

Mikä kirja jokaisen tulisi lukea: Witcher-kirjat, porttihuumeena keskieurooppalaiseen scifi- ja fantasiakirjallisuuteen.

 

 

Teksti: Cecilia Fewster