Kuka olet ja mitä teet? 

Olen Esa Setälä, sukupuolentutkimuksen alan väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. Olen nyt ollut sukupuolen, kulttuurin ja yhteiskunnantutkimuksen tohtoriohjelmassa reilun vuoden. Olen ihan väitöstutkijapolun alussa siis. Väitöskirjatutkimustani ovat tukeneet OLVI-säätiö, Kansan Sivistysrahasto sekä Olga ja Vilho Linnamon Säätiö. 

  

Teet väitöskirjaa sateenkaariperheistä. Miten päädyit tutkimaan juuri tätä aihepiiriä?  

Valmistuin sukupuolentutkimuksesta maisteriksi 2021 ja silloin jo tutkin sateenkaariperheiden arjen kokemuksia. Koin tutkimusaiheen mielenkiintoiseksi ja se herätti uusia kysymyksiä. Ajattelin - ja minua kannustettiinkin - jatkamaan saman aiheen käsittelyä, koska varsinkaan Suomessa sateenkaariperheitä ei ole hirveästi tutkittu, eli siinä oli sellainen tutkimusaukko. 

Itse sukupuolentutkimusta päädyin opiskelemaan kandivaiheessa sivuaineena, ja silloin kiinnostuksen herätti sen yhteiskuntakriittinen ote. Varsinkin kun kuulin queer-teoriasta, sen normikriittisestä otteesta sukupuoleen ja seksuaalisuuteen ja muihin yhteiskunnan normeihin, vei se mukanaan. Kandiksi valmistuin siis Turun yliopistosta 2017 ranskan kielestä. 

 

Miten kuvailisit sateenkaariperheiden tilannetta Suomessa tällä hetkellä? Onko se muuttunut tai onko jotain, mitä haluaisit erityisesti nostaa esiin - oli ne sitten epäkohtia tai saavutuksia. 

Ainakin meillä on tullut kolme isoa lakimuutosta, jotka ovat vaikuttaneet positiivisesti.  

  1. Tasa-arvoinen avioliittolaki (2017), joka on tuonut juridista pätevyyttä kaikille pareille ja mahdollistanut adoption - mikä sinänsä nimellisesti on mahdollista, vaikka tosiasiallisesti ei silti useimmiten toteudu.
  2. Äitiyslaki (2019), joka mahdollistaa naisparien kohdalla sen, että molemmista vanhemmista tulee juridisia vanhempia automaattisesti, eli sisäistä adoptiota ei enää vaadita. Äitiyslaki on ollut iso askel ja sekä tämä että avioliittolaki on nostettu omissa haastatteluissa esiin.
  3. Uusimpana translain muutos (2023), mikä on ollut positiivinen edistysaskel siinä mielessä, että enää sukupuolenkorjausprosessissa ei vaadita hedelmättömyyttä, mikä mahdollistaa sukusolujen pakastamisen ja helpottaa näin transihmisten lapsiperheellistymistä. Kyseinen lakimuutos kuitenkin on puutteellinen siinä mielessä, että se jätti kokonaan huomiotta transnuoret ja muunsukupuoliset.

Epäkohdiksi nousee esimerkiksi cis-miesparien lisääntyminen, mitä ei oikeastaan Suomessa tueta. Muun muassa Sateenkaariperheet ry on nostanut esiin erityisesti sijaissynnytyksen mahdollisuuden. Olisi hyvä alkaa tutkia, miten sen voisi toteuttaa eettisesti ja kestävästi. Uhkakuvina näen anti-gender-liikkeen ja äärikristillisyyden nousun ympäri Eurooppaa – saavatko ne enemmän jalansijaa Suomessa? Esimerkkinä Italian tilanne, jossa on alettu purkaa sateenkaariperheiden jo olemassa olevia oikeuksia. 

 

Olet sukupuolentutkija. Millaiseksi koet sukupuolentutkimuksen roolin tutkimuskentällä, eli mitä sillä on tarjota ja mitä ajattelet siitä, että useammassa Euroopan maassa koko alan opetus on kielletty? 

Sukupuolentutkimus on mielestäni tärkeä tutkimusala. Sillä tuotetaan ja tehdään feminististä yhteiskuntakritiikkiä, mikä voidaan nähdä uhkana konservatiivisille arvoille, minkä takia sukupuolentutkimuksen oppilaitoksia on suljettu, kuten täällä Unkarissa. Sukupuolentutkimus kritisoi ehkä juuri niitä arvoja, joita Orban edustaa, eli konservatiivista perhekäsitystä ja rasistisia lakeja, kuten maahanmuuton estämistä.  

Kun miettii mitä sukupuolentutkimuksessa tutkitaan, ovat aiheet yleensä hyvin alitutkittuja – aiheita, joita ei yleensä nähdä millään tavalla merkityksellisinä. Sukupuolentutkimus valaisee vaikkapa juuri sateenkaariperheiden elämää ja kokemuksia. Tai vaikka spesifimmin tehdessäni katsausartikkelin transvanhemmuudesta, huomasin miten vähän transvanhemmista on tehty tutkimusta. Olisi ensiarvoisen tärkeää tutkia aiheita, jotka nähdään ’’outoina’’ ja ’’epänormaaleina’’ – mikä palaa taas siihen feministiseen yhteiskuntakritiikkiin ja normikriittisyyteen. On sääli, että Suomessakin kaikkia avoimia sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtoreiden paikkoja tai professuureja ei ole täytetty. Ylipäätänsä on useiden vuosikymmenten tulos, että Suomen ensimmäiset professuurit sukupuolentutkimukseen on edes saatu. On tärkeä pitää niistä kiinni ja taistella niiden puolesta. 

 

Olet ollut tämän kuukauden Valóságin taiteilija-/tutkijaresidenssissä. Miten päädyit tänne ja millaista on ollut? 

Tämä oli kuvataitelijakumppanini, Jussin, idea ja päädyimme hakemaan tänne yhdessä. En ollut aiemmin kuullut residenssistä, mutta innostuin heti mahdollisuudesta päästä kuukaudeksi jonnekin irti omasta arjesta. Täällä voi keskittyä täysillä siihen mikä on edessä. On ollut kiva kuukausi. Itse residenssi on tosi kivalla paikalla, alue on kuin Budapestin Kallio! Suosittelen tätä ehdottomasti. Kaikki osuuskunnan kanssa sujui myös tosi hyvin.  

Täällä ollessani olen tehnyt pääasiassa apurahahakemuksia ja valmistautunut luentooni Wienissä, missä olin puhumassa Central European University:n (CEU) Global Politics and Practise -tutkimusryhmän järjestämässä vierailijaluentotilaisuudessa. Puhuin siellä omasta väitöstutkimuksestani eli sateenkaariperheiden arjen kokemuksista, erityisesti yhteiskuntaluokkanäkökulmasta.  

Vapaa-ajalla olemme etsineet vegaanisia ravintoloita, joita on löytynyt hyvin, mistä olimme positiivisesti yllättyneitä. Olemme myös käyneet kirjakaupoissa, antikvariaateissa ja kirpputoreilla. Kirjakauppoja on täällä tosi paljon.  

 

Onko aikasi Budapestissa tuonut uusia perspektiivejä tutkimukseen tai elämään yleensä? 
 
Järkytti vähän, miten pahasta inflaatiosta Unkari kärsii tällä hetkellä, ja miten kallista täällä on. Lisäksi olen oppinut, miten Orbanin taantumuksellinen politiikka on sidoksissa niin konservatiivisiin perhearvoihin, rasistiseen politiikkaan kuin eriarvoistavaan talouspolitiikkaankin. 

 

Oletko ehtinyt haistella yhtään Budapestin queer-skeneä? 

Ei sen kummemmin valitettavasti, mutta kävimme Massolit-nimisessä kirjakauppa-kahvilassa, missä aktiivisesti otetaan kantaa Unkarin sateenkaari-politiikkaan.  

 

Kerro vielä lukijoille parhaat kirjakaupat ja vegeravintolat Budapestissa? 

 Kirjakaupat: 

  • Massolit
  • Bestsellers-kirjakauppa 
  • Atlantis Publishing House and Bookstore 

Vegeravintolat: 

  • Rira (residenssin lähellä, hyvät samosat ja wrapit) 
  • Kozsmoz Vegan Restaurant (vegaaninen goulash-keitto ja muut unkarilaiset perinneruuat) 

 

Lähdette parin päivän päästä. Mitä seuraavaksi? 

Sain juuri puolen vuoden apurahan, kiitos Olga ja Vilho Linnamon Säätiö, joten voin nyt keskittyä aineiston hankintaan väitöskirjaa varten. Sitten kun saan toivottavasti seuraavan apurahapätkän, alan kirjoittamaan ensimmäistä artikkelia.  

 

 ---- 

 

Valóság 

Valóságin taiteilija-/tutkijaresidenssi haluaa edistää taitelijoiden ja tutkijoiden toimintamahdollisuuksia Unkarissa sekä tarjota ainutlaatuisen tarkkailuaseman ja mahdollisuuden edistää demokratiaa. Residenssi sijaitsee Budapestissä taiteilijoiden ja nuorten aikuisten suosimassa Erszébetvárosin (VII) kaupunginosassa, joka tunnetaan museoistaan ja rauniobaareistaan. Residenssissä on vieraillut jo yli 140 eri alojen taiteilijaa ja tutkijaa. Lisää Valóságista täällä.  

Osuuskunta Valóság ja FinnAgora ovat tehneet pitkään yhteistyötä. Syksyllä 2024 FinnAgora tulee kutsumaan tutkijan Váloság-residenssiin. 

 

Kuva & teksti: Sanni Majamaa