Lapin Muurolasta kotoisin oleva Miia Tervo (s. 1980) on palkittu suomalainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja, joka tunnetaan tarkkanäköisistä ja humoristisista tarinoistaan, joissa korostuvat pohjoisen Suomen kulttuuri ja maisemat. Hänen debyyttielokuvansa Aurora (2019) voitti lukuisia palkintoja ja keräsi kiitosta käsitellessään rakkauden, identiteetin ja siirtolaisuuden teemoja Lapin maisemissa. 

Nyt Tervolta on ilmestynyt uusi elokuva Ohjus (2024), joka avaa Budapestin Suomalaiset Elokuvapäivät eli Finn Filmnapokin vuonna 2025. Elokuvan tarina imaisee katsojan suoraan vuoteen 1984 keskelle Lapin paukkupakkasia, kun neuvostoliittolainen maaliohjus eksyi sotaharjoituksissa Suomen puolelle. Elokuvan keskiössä nähdään Niina (Oona Airola), kahden lapsen yksinhuoltaja ja toimittaja, joka lähtee selvittämään kylän tapahtumia. Ohjus toimii elokuvassa taustatarinana, mutta sen ympärille rakentuu kertomus siitä, kuinka paikalliset ihmiset kokevat pelkoa ja toivoa suurvaltapolitiikan varjossa. Vaikka elokuvassa viitataan vuoden 1984 tositapahtumiin, Tervon elokuva keskittyy enemmän inhimillisiin kokemuksiin ja selviytymiseen.

Tervo antoi haastattelun lumisena tiistaiaamuna Norjan Tromssan kansainvälisiltä elokuvafestivaaleilta, joissa hän on mukana elokuvansa Ohjus kanssa. Haastattelu oli hänelle jo toinen päivän aikana, mutta innostusta ja sanottavaa ei tuntunut puuttuvan. Tervo on todellinen tarinankertoja, jonka kanssa voisi keskustella tuntikausia.


Ohjaaja Miia Tervo Ohjuksen kuvauksissa. Kuva: Sami Kuokkanen (c) Elokuvayhtiö Komeetta

Mikä inspiroi sinua ryhtymään elokuvaohjaajaksi?

“Inspiraationi oli monipolvinen. Kasvoin köyhässä perheessä Lapissa, jossa elokuvaohjaajaksi ryhtyminen tuntui yhtä todennäköiseltä kuin astronautiksi pääseminen. Olin hyvä koulussa, mutta en tiennyt heti, mitä haluaisin tehdä. Aloitin kirjoittamalla runoja ja tajusin olevani taiteilija. Lopulta visuaalisuus ja sanojen yhdistäminen veivät minut elokuvan pariin. Ensimmäinen askel oli, kun näin pääsykoetehtäviä Taideteollisen korkeakoulun elokuvalinjalta ja innostuin niiden luovuudesta. Pääsykokeissa ymmärsin, että elokuva on minun juttuni.”

Olet Lapista kotoisin, läheltä Rovaniemeä Muurolasta. Voisitko kertoa jotakin lapsuuden kasvuympäristöstäsi?

“Taustani on yhdistelmä karjalaisuutta ja lappilaista kulttuuria, jotka molemmat ovat ekspressiivisiä ja värikkäitä. Lapsuuden kasvuympäristöni Muurola oli erikoinen paikka, osittain siellä sijainneen mielisairaalan vuoksi. Ympärilläni on aina ollut värikkäitä persoonia, mikä on vaikuttanut elokuvan tekoon.”

“Mie just tajusin, että ei p*****e, enhän mie osaa ohjata mitään kesällä”

Tervo kertoo Lappiin liittyvän vahvan sielunmaisemallisen yhteyden, jonka vuoksi hänen elokuvansa ovat usein sijoittuneet alueelle. Tulevassa projektissaan hän kuitenkin tutkii uusia maaperiä, sillä elokuvan ympäristö saattaa siirtyä Etelä-Suomeen ja kesään. Vaikka ajatus Lapin ulkopuolelle sijoittuvasta elokuvasta tuntuu vieraalta, Tervo näkee sen mahdollisuutena kasvaa taiteilijana ja haastaa itsensä. “Mie just tajusin, että ei p*****e, enhän mie osaa ohjata mitään kesällä”, Tervo naurahtaa ja lisää, että tämä on hänelle uusi, mutta mielenkiintoinen haaste. 

Mitkä elokuvat ovat inspiroineet sinua?

“Lapsuuteni kotipaikassa Muurolassa ei ollut elokuvateattereita, mutta isäpuolemme osti meille paikalliselta kioskilta Stanley Kubrickin 2001: Avaruusseikkailun (2001: A Space Odyssey, 1968) ja Sally Potterin Orlandon (1992) poistomyynnistä. Kioskin sisällä oli aina paikallinen muikkeli, joka myi irtokarkkeja ja piti röökiä huulessa. Muistan, kuinka kaikki kasetit tuoksuivat tupakansavulle, kun avasin laatikon. Nykyään minua inspiroivat muun muassa Sally Potter, Sofia Coppola, Greta Gerwig ja Sean Baker, mutta on pakko myöntää, että Muurolan kioski, elokuvat ja röökihuulinen myyjä ovat jääneet mieleeni ja innoittaneet nuorta minua.”


Oona Airola Ohjuksen kuvauksissa. Kuva: Sami Kuokkanen (c) Elokuvayhtiö Komeetta

Tervoa liikutti erityisesti suomalaisen yhteisön reaktio kriisitilanteessa – ”munkkeja leivottiin, vaikka taustalla oli vakava ohjusuhka”

Ohjus -elokuvan idean Tervo kertoo saaneen alkunsa keskustelusta ystävien kanssa baarissa. Yksi heistä mainitsi legendaariset tapahtumat vuodelta 1984, jolloin huhut Inarijärveen syöksyneestä Neuvostoliiton ohjuksesta saivat koko lappilaisen kylän sekaisin. Tapahtumat johtivat paitsi pelkoon myös paikallisiin kuriositeetteihin, kuten "ohjusmunkkien" tarjoiluun kriisin keskellä. Tarinassa oli jotain niin absurdiin huumoriin kietoutunutta, että se jäi kummittelemaan ohjaajan mieleen. Tervoa liikutti erityisesti suomalaisen yhteisön reaktio kriisitilanteessa – ”munkkeja leivottiin, vaikka taustalla oli vakava ohjusuhka”. Tervo kertoo, että elokuva käsittelee suomalaisten suomettumista ja itsensä kieltämistä, mutta tuo esiin myös jotain sympaattista ja inhimillistä. Tervo käytti kuukausia taustamateriaalin keräämiseen, johon kuului paikallisten haastatteluja, aikakauden kirjojen lukemista ja artikkeleiden tutkimista. Laajan taustaselvityksen jälkeen hän itsekin totesi, että “kaipa tästä nyt pitäisi jotain tehdä”. 

Mitkä ovat Ohjuksen keskeisimmät teemat?

“Keskeisiä teemoja ovat väkivallan pelko ja herkän, hauraan naisen kokemus väkivaltaisessa maailmassa. Halusin kuvata, kuinka väkivallan pelko ja suurvaltojen jännitteet näkyvät arkisessa elämässä ja yksilön tunteissa. Tämä näkökulma on erityisen tärkeä, koska usein elokuvat käsittelevät kriisitilanteita vahvojen sankarien kautta, mikä ei aina heijasta todellisuutta. Elokuvassa tarkastellaan maailmaa naisen näkökulmasta. Haluan näyttää, että naisilla on oikeus toimijuuteen myös väkivallan ja kriisien keskellä. Historiallisesti naiset on suljettu pois esimerkiksi sotilaallisesta päätöksenteosta, mutta meidän pitäisi osallistua aktiivisemmin, koska maailma on yhteinen. Elokuva on lahja myös miehille – tavoitteeni on läpäistä toksinen ajattelutapa ja herättää ymmärrystä.”

Kuinka kehität elokuvien hahmoja ja heidän tarinoitaan?

“En käytä mitään erityistä metodia hahmojen kehittämiseen. Ne vain “tulevat” mieleeni, ja näen ne mielessäni kuin valmiina elokuvana. Kirjoittaessa seuraan, mihin hahmot johtavat tarinaa, ja yritän olla pakottamatta heitä tiettyyn suuntaan. Prosessi on intuitiivinen ja spontaani – hahmot näyttävät suunnan.”

Kuinka Ohjus -elokuvan tekeminen erosi ensimmäisestä elokuvastasi Aurorasta?

“Ohjus oli suuremman budjetin kansainvälinen yhteistuotanto ja osittain englanninkielinen. Se oli dramaturgisesti ja käsikirjoituksellisesti monimutkaisempi, ja siinä käsiteltiin suurempia ja vaikeampia teemoja.”

Millaista palautetta olet saanut Ohjus- elokuvasta kotimaassa ja ulkomailla?

“Elokuva on saanut todella hyvää palautetta sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Esimerkiksi Tromssan elokuvafestivaaleilla oli maanantaiaamuna klo 8:30 näytös täynnä, mikä oli yllättävää. Ihmiset ovat olleet liikuttuneita ja kiittäneet erityisesti komedian ja tragedian yhdistämisestä sekä 1980-luvun estetiikan, kuten musiikin ja tyylin, herättämisestä henkiin. Monet ovat kiitelleet elokuvan tapaa tarkastella maailmaa herkän naisen näkökulmasta.”


Oona Airola ja Hannu-Pekka Björkman syömässä “Ohjusmunkkeja” Kuva: Sami Kuokkanen (c) Elokuvayhtiö Komeetta

Miten näet suomalaisen elokuvan tulevaisuuden kansainvälisellä tasolla?

“Näen suomalaisen elokuvan tulevaisuuden hyvänä, mutta olen huolissani kulttuurialan jatkuvista leikkauksista. On virheellistä sanoa, että taide tai kulttuuri on "luksusta" tai vain eliitin etuoikeus. Taide kuuluu kaikille, ja se on elintärkeä tapa ymmärtää elämää ja käsitellä tunteita. Tarinat, kuten elokuvat ja teatteri, ovat aina olleet keinoja reflektoida omia ja yhteisiä kokemuksia sekä kohottaa henkistä hyvinvointia. Leikkaukset kulttuurista eivät vain vähennä taiteen tekemisen mahdollisuuksia, vaan myös vaikuttavat pitkällä aikavälillä kansanterveyteen ja ihmisten kykyyn käsitellä omia sisäisiä asioitaan.”

Millaisia tarinoita haluat kertoa tulevaisuudessa?

“Haluan kertoa tarinoita, jotka ovat puhdistavia ja innostavia sekä auttavat meitä muistamaan, keitä olemme. Tavoitteeni on vahvistaa ihmisiä, auttaa heitä ymmärtämään itseään ja toisiaan paremmin sekä tarjota hetkiä, joissa he voivat oivaltaa elämän merkityksellisyyden. Nämä tavoitteet ovat kunnianhimoisia, mutta juuri siksi elokuvien tekeminen on niin tärkeää. Taiteella on mahdollisuus luoda merkityksiä, ja jos minulla on mahdollisuus tehdä taidetta, koen myös velvollisuudekseni tehdä sitä parhaalla mahdollisella tavalla.”

Haastattelumme on kestänyt jo hyvän tovin, ja nyt Tervo ylittää tuulista ja jäistä Tromssan siltaa kävellen kohti seuraavaa tapaamistaan. Vaikka aikataulut painavat päälle, Tervo ei malta lopettaa puhumista. Hän vinkkaa vielä muutamasta elokuvafestivaalista Lapissa, kuten Skábmagovatista, joka on maailman pohjoisin alkuperäiskansojen elokuvafestivaali. Joudumme lopettamaan haastattelun, jotta Tervo pystyy tilaamaan taksin seuraavaan tapaamiseen tiukan aikataulun takia. Jään innolla odottamaan Tervon tulevia projekteja ja tarinoita, jotka vasta odottavat kertomistaan.

Kuka?
Miia Tervo 

Ammatti: Elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja
Koulutus: Valmistunut elokuvaohjaajaksi Taideteollisesta Korkeakoulusta
Asuinpaikka: Kirkkonummi
Harrastukset: Jooga, hiihtäminen, avantouinti, crossfit ja lukeminen
Mikä elokuva jokaisen tulisi nähdä elämänsä aikana: Stanley Kubrick: 2001: Avaruusseikkailu (1968)


Joulupukki Inarijärven jäälle nostetun Ohjuksen vieressä. Kuva: Heikki Sarviaho / Lehtikuva

Teksti: Saaga Kaján