Harjoittelijoiden työhuoneessa vallitsee seesteinen tunnelma – Cecilian ja Oskarin viimeiset päivät FinnAgoralla ovat käsillä. Ilmastointi hurisee katonrajassa 30 asteen helleviikon johdosta harjoittelijoiden saattaessa valmiiksi viimeisiä työtehtäviään. Vielä pari sähköpostia, muutama kuva uutiskirjeeseen.
Cecilia aloitti FinnAgoralla syyskuun alussa Svenska kulturfondenin harjoittelijana ja on ehtinyt viettää Budapestissa lähes vuoden. Oskari liittyi tiimiin helmikuun alussa EDUFI-harjoitteluohjelman kautta, mutta viidessä kuukaudessakin ehtii paljon. Näpytellessään läppäreitään työpöytiensä ääressä he vaihtavat muutaman ajatuksen harjoittelun päättymisestä.
Oskari: Hei Cecilia, sun työpöytäs näyttää aika tyhjältä!
Cecilia: Niin näyttää – oon jo aloittanut loppusiivouksen. Seuraavaks siirryn noihin pinoihin lattialla… Muuminukketeatterin maalausvälineet, SepsiBook-kirjat ja Filmnapok-tavarat pitäis korjata pois.
Oskari: Joo, mulla on vielä tekemistä tän mun oman pöydän kanssa – nää kasat näyttää ehdottoman tärkeiltä…
Cecilia: Ei tekis mieli siivota, koska se merkitsee lähtöä.
Oskari: Jep! Mielummin vaan pitelisin näitä kamoja kuin unohdettuja aarteita.
Cecilia: Älä sure – muumiteatteri elää ikuisesti sydämissämme. Sitä paitsi aion napata mukaan yhden haukikassin.
Oskari: Aiotko säästää myös ton hienon kepin, jonka löysit?
Cecilia: Noh, en mä nyt Suomeen vie viime syksyn keppejä ja lehtiä. Oon vaan rakastanut mun lähiluontoa täällä Gellért-kukkulalla.
Oskari: Tääl on kyl paljon hurmaavia paikkoja. Hei pitäiskö tehdä lista kaikista parhaista jutuista?
Cecilia: Joo tehdään!
LISTA PARHAISTA JUTUISTA
Rakkain FinnAgora-muisto
Cecilia: Mun hienoimmat muistot on päiviltä, joina meidän suurimmat tapahtumat vihdoin toteutui ja me saatiin nähdä vieraiden nauttivan niistä – kuten Suomalaisen elokuvan päivien avajaisilta ja Taste Finland. Rakastuin myös Transylvaniaan ja unkarin kieleen meidän SepsiBook-festarireissulla.
Oskari: Samaa mieltä! Työmatka Romanian Sfântu Gheorgheen oli hykerryttävä.
Mukavin työtehtävä
Oskari: Viimeiset pari viikkoa mut on pitänyt kiireisenä Trafón kanssa työstettävä projekti, jossa tavoitteena on tuoda suomalainen nykyesitys Budapestiin. Siihen on liittynyt paljon kiinnostavia työtehtäviä!
Cecilia: Kaikki luovat hommat, joita oon saanut luottamuksen tehdä! Oon ollut puuseppä, maalari, kuvittaja, käsikirjoittaja ja ompelija…
Kiinnostavin kohtaaminen työaikana
Oskari: Taidehistorian opiskelijana oli kiehtovaa haastatella taiteilija Kati Rooveria. Me keskusteltiin myyteistä, animismista, hydrofeminismistä, ja tietty taiteesta.
Cecilia: Mulle taas kansalaisaktivismia tutkineena sosiologina oli superkiinnostavaa järjestää paneelikeskustelu paikallisten ympäristöryhmien kanssa ja myöhemmin tutustua paremmin Auróra-ilmastopuutarhan tyyppeihin.
Sykähdyttävin kulttuurielämys
Oskari: Tšaikovskyn ensimmäinen pianokonsertto upeassa Zeneakadémian suuressa salissa sykähdytti, mutta Trafón kevätkauden päättänyt teos Fatigue (Viktor Szeri) oli myös aika hypnoottinen.
Cecilia: Mun omassa naapurustossa kuvattu dokumenttielokuva Kix oli kaunis – näin sen Bem-elokuvateatterissa, joka on ollut yksi mun lemppareista. Myös Budapestin klassikkomaratonin aikana katsotut leffat Szent István -kirkon edessä oli mahtavia elämyksiä.
Paras paikka maata nurmikolla
Cecilia: Metsäisen Normafa-puiston niityillä ja lukiessa Kansallismuseon puistossa.
Oskari: Ehdottomasti Janikovszky Éva -puisto. Hieman omituinen mutta söpö paikka suojaisalla sisäpihalla.
Teksti: Cecilia Fewster & Oskari Nyyssölä