Riikkamari Muhonen - johtaja

Vuosi 2025 oli mahdottoman kiireinen ja mahdottoman hauska! Siinä oli mielestäni niin monta kohokohtaa, että on aivan mahdotonta valita vain yhtä. Koska olen melkoisen seikkailunhaluinen luonne, minulle parhaiten mieleen ovat kuitenkin kenties jääneet Unkarin ulkopuolella toteuttamamme pienet projektit, jotka keräsivät erittäin innokkaan yleisön.

 

Maaliskuussa lähes sata ihmistä saapui Belgradissa kuuntelemaan keskustelutilaisuuksiamme liittyen vähemmistökieliin Suomessa. Toukokuussa taas Suomi sai kunnian olla Transilvaniassa Sepsiszentgyörgyn/Sfantu Gheorghen kaupungissa järjestettyjen SepsiBook-kirjamessujen historian ihka ensimmäinen teemamaa ja messujen kunniavieraat Sofi Oksanen ja Timo Parvela aiheuttivat yleisössä suorastaan hysteriaa! Ja vuoden loppupuolella marraskuussa Iașissa yliopiston kirjastossa järjestetty yleisöluento suomalaisesta koulutuksesta veti myös paikalle noin sata kiinnostunutta kuulijaa ja aiheutti paljon innokasta keskustelua. 

 

Kaikissa näissä paikoissa on ollut ilo ja kunnia tavata paljon innokkaita suomalaisen kulttuurin ystäviä, toivottavasti kohtaamiset jatkuvat myös vuonna 2026!

 

mnapok film festival, which we are organizing in February 2026. I can't wait for the program to be released!

Nuutti Päällysaho, tuottaja

 

Ensimmäinen vuoteni Budapestissa on tarjonnut monia unohtumattomia kohtaamisia ja seikkailuja. On vaikea nostaa ainoastaan yksi tapahtuma monien joukosta. Yksi hienoista tuotannoista oli Heavy Lace näyttely, joka oli myös ensimmäinen näyttelytuotantoni Budapestissa. Näyttely toteutettiin yhteistyössä Romanikulttuurin museon kanssa ja löysimme näyttelylle hienon tilan Bura Galleriasta. 

 

Monen mutkan kautta teokset vihdoin löysivät tiensä Budapestiin suoraan Berliinin biennaalista. Ripustimme näyttelyn yhdessä näyttelyn kuraattorin Katariina Lillqvistin ja näyttelysuunnittelija Sebastian Derkertin kanssa, jotka saapuivat Budapestiin Prahasta. Olemme pysyneet yhteyksissä ja tutustuneet toisiimme vuoden aikana ja yhteydenpitomme jatkuu edelleen. Löydämme toivottavasti yhteisiä hankkeita sekä Romanikulttuurin museon että Bura Gallerian kanssa tulevaisuudessakin!

 

Nyt katse on kuitenkin jo tulevassa Finn Filmnapok -leffafestarissa, jonka järjestämme helmikuussa 2026. En malta odottaa, että pääsemme julkaisemaan ohjelmistomme!

Linn Svanberg, Kulturfonden harjoitteilja

Syksyni Budapestissa on tarjonnut lukemattomia unohtumattomia muistoja ja kokemuksia. Niistä kaikkein mieleenpainuvin on epäilemättä Inotan valofestivaali, jossa vierailin toisella viikollani Unkarissa kuumana iltana elokuussa.

Näyttely järjestettiin lämpövoimalalla joka on poistettu käytöstä, jonne eri taiteilijat olivat luoneet valtavia, hypnoottisia valoteoksia ja äänitaideteoksia sekä voimalan sisä- että ulkotiloihin. Yksi niistä oli suomalaisen taiteilijan Niko Tiaisen teos Decoherence. Kokemus oli täysin ainutlaatuinen – en ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa!

Kotimatka Inotasta tarjosi myös odottamattoman oppitunnin Budapestin ulkopuolisesta joukkoliikenteestä – ja unkarilaisten avuliaisuudesta! Kävi nimittäin ilmi, ettei Inotasta kulkenut enää yhtäkään bussia tai junaa sinä iltana. Onneksemme muutamat paikalliset tulivat apuumme ja tarjosivat minulle ja kollegalleni kyydin lähimmälle rautatieasemalle.

Ilona Saarinen, syksyn EDUFI-harjoittelija

Koko syksy Budapestissa on ollut sarja unohtumattomia hetkiä ja hauskoja tapahtumia, mutta jos on valittava kohokohta, se olisi minulle Sanna Hukkasen Finno-Ugrilaisten sarjakuvien näyttely ja hänen vierailunsa Unkarissa!

Sarjakuvanäyttely oli teemaltaan erittäin kiinnostava ja vaikuttava. Opin Hukkaselta uutta finno-ugrilaisista kielivähemmistöistä ja sarjakuvasta aktivismin välineenä. Myös henkilökohtainen kiinnostukseni sarjakuvaa kohtaan heräsi uudestaan vuosien jälkeen projektin aikana. Näyttelyn yhteydessä pääsimme järjestämään avajaiset ja elokuvaillan Mahdollisuuksien torilla, ja molemmissa tapahtumissa oli lämmin tunnelma ja aiheesta kiinnostuneita kävijöitä. 

Hukkanen luennoi vierailunsa aikana yliopistoissa ympäri Unkaria, ja pääsin matkustamaan yhdessä Hukkasen ja Riikkamarin kanssa Szegedin yliopistolle. Olin kyseisenä päivänä rättiväsynyt, mutta matkaseura nauratti minua läpi junamatkan. Szegedissä yliopiston suomalais-ugrilaisten kielten laitoksen henkilökunta otti meidät todella lämpimästi vastaan ja he näyttivät meille kaupunkia. Szegediläinen kalakeitto oli myös toistaiseksi paras ruokakokemukseni Unkarissa!