< Takaisin

Yhteinen toiminta vahvistaa identiteettiä – Kuukauden vieraana Kinga Marjatta Pap

Kuka?
Nimi: Kinga Marjatta Pap
Koulutus: kanttori, englannin ja viron kielen maisteri, englannin kielen lukion opettaja, musiikin maisteri
Työhistoria: freelance-kääntäjä–tulkki, kansainvälisen käännösfirman vanhempi kielenkääntäjä, Unkarin evankelis-luterilaisen kirkon kirkkoneuvos, Budapestin pääkirjaston musiikkikirjaston tapahtumatuottaja
Harrastukset: lukeminen, kuorot, muut luottamustehtävät
Asuinpaikat Unkarissa: Budapest
Suositus Unkarissa matkaavalle: pienemmät kaupungit, kuten Kaposvár, Kőszeg, Sárospatak

 

Äitisi on suomalainen ja isäsi unkarilainen. Oletko asunut koko elämäsi Unkarissa? Mikä on suhteesi Suomeen?

Kävin syntymässä Suomessa, mutta asun pysyvästi Unkarissa. Olen toisen polven ulkosuomalainen ja Suomi on toinen kotimaani. Suomalaisuus ilmenee toisaalta arkisissa asioissa: rentoudun lukemalla suomenkielistä kirjallisuutta ja keittiössäni on kuivauskaappi. Koen myös, että minut on kasvatettu tasa-arvoiseen ajatteluun ja suhtautumiseni esimerkiksi titteleihin ja naiseuteen on hyvin suomalaista.

Onko suhteesi kotimaihisi muuttunut elämäsi aikana?

Nuorempana ajattelin, että minun täytyy jotenkin valita niiden välillä. Olen kuitenkin huomannut, että identiteettien välissä on veteen piirretty viiva: molemmat puolet ovat koko ajan läsnä, vaikka jompikumpi saattaa tulla vahvemmin esiin eri aikoina.

Sinulla on paljon kokemusta yhteistyöstä suomalais-ugrilaisten maiden luterilaisten kirkkojen välillä. Näetkö eri maiden välillä eroa siinä, millainen rooli kirkolla on yhteiskunnassa ja mitä voisimme oppia toisiltamme?

Suomessa kirkko on edelleen vahvasti läsnä arjessa ja yhteiskunnassa, mikä näkyy käytännön diakoniatyössä tai siinä, kun Oulun piispa Jukka Keskitalo vieraili hiljattain Kemissä lakkautettavilla tehtailla. Virossa kirkko on yhteiskunnassa ahtaalla, mutta sosialismin aika on opettanut sitä toimimaan vaikeissakin olosuhteissa. Se auttaa tietyllä tapaa kirkastamaan kirkon sanomaa ja opettaa neuvottelevaa toimintatapaa. Unkarin kirkolta voi myös oppia menneisyyden käsittelyä: täällä kirkko on tehnyt viimeisen 16 vuoden aikana hyvin perusteellista, mutta hienovaraista selvitystyötä sosialismin aikaisesta yhteistyöstä eri valtion elinten ja kirkon edustajien välillä.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma vierailee Unkarissa syyskuun puolivälissä. FinnAgora järjestää vierailun kunniaksi 15.9. Budapestissa seminaarin, joka käsittelee vähemmistöuskontojen roolia monikulttuurisessa Euroopassa tällä vuosisadalla. Mikä on oma käsityksesi vähemmistöuskontojen asemasta Unkarissa ja sen naapurimaissa?

Se riippuu vähemmistöuskonnon määritelmästä. Tavallaan kaikki uskonnot ovat vähemmistöuskontoja, sillä valtaosa kansasta ei kuulu niihin. Toisaalta voidaan ajatella kirkkoja, jotka ovat vähemmistössä maan suurimpaan kirkkokuntaan verrattuna.

Jos keskitymme evankelis-luterilaisiin kirkkoihin, niiden yhteiskunnallinen asema vaihtelee suuresti eri maissa. Sloveniassa luterilainen kirkko on pieni, mutta sillä on erittäin näkyvä rooli yhteiskunnassa. Slovakiassa unkarin- ja slovakiankieliset luterilaiset kuuluvat samaan kirkkoon, kun taas Romaniassa unkarinkielinen ja saksilaistaustainen (sic!) luterilainen kirkko ovat itsenäisiä toimijoita.

Unkarissa luterilainen kirkko on kolmanneksi suurin historiallinen kirkkokunta, ja se on mukana valtion neuvotteluissa, vaikka onkin vähemmistökirkko. Kirkon jäsenmäärä ja yhteiskunnallinen merkitys eivät välttämättä aina kohtaa: Unkarin luterilaisella kirkolla on esimerkiksi sen kokoon nähden suurempi näkyvyys, sillä luterilaisissa kouluissa opiskelee eri koulutusasteilla yhteensä yli 17 000 oppilasta.

Millaisena näet kirkkojen kansainvälisen yhteistyön merkityksen nykyaikana?

Kansainvälinen vaikuttaminen tapahtuu monella eri tasolla. Raamatun tekstin ja teologisten kysymysten kontekstuaalinen tulkinta eri maissa voi tarjota uuden, rikastuttavan perspektiivin henkilökohtaiseen uskonelämään. Kirkkojen kahdenväliset suhteet – kuten Unkarin ja Suomen ev-lut. kirkon välillä vuodesta 1927 toimiva teologivaihto – vahvistavat näitä kokemuksia.

Rakenteiden tasolla taas kansainvälisissä järjestöissä – olivat ne sitten oman kirkkokunnan sisäisiä, kuten Luterilainen maailmanliitto, tai ekumeenisia – käsitellään myös kirkkopoliittisia kysymyksiä, jotka liittyvät enemmän kirkkojen toimintaan kuin viestiin. Lisäksi yhteistyöllä on suuri merkitys kirkon avustustoiminnalle. Luterilainen maailmanliitto esimerkiksi ylläpitää pakolaisleirejä – nämä ovat hankkeita, jotka voivat olla yksittäiselle kirkolle liian suuria.

Olet myös Kalevala Ystävyyspiirin puheenjohtaja. Miten päädyit yhdistyksen toimintaan mukaan?

Kasvoin tavallaan mukaan toimintaan: vanhempani olivat mukana perustamassa seuraa aikana, jolloin kansalaisjärjestöjä ei saanut vielä perustaa vapaasti. Kalevala Ystävyyspiiri perustettiin vuonna 1984 Vanhan Kalevalan juhlavuoden varjolla Isänmaallinen kansanrintama -järjestön alaisuuteen. Seuran nimi on Kalevala Ystävyyspiiri, koska siihen aikaan sai perustaa vain Unkarin ja Neuvostoliiton välisiä ystävyysseuroja. Olen siitä lähtien osallistunut ystävyyspiirin tilaisuuksiin, mutta en pyrkinyt aktiivisesti puheenjohtajaksi.

 

Miten yhdistyksen toiminta on kehittynyt puheenjohtajakautesi aikana? Teettekö yhteistyötä myös muiden Unkarissa toimivien ystävyysseurojen kanssa?

Piirin viestintä on kehittynyt kaudellani: meille on tullut kotisivut, Facebook ja Instagram. Sosiaalisen median merkitys on nykyään paljon aiempaa suurempi, vaikka seuraajamme eivät välttämättä ole samoja ihmisiä, jotka osallistuvat tilaisuuksiin.

Lisäksi tilaisuuksien tapahtumapaikat ovat monipuolistuneet ja pyrimme tarjoamaan osallistavaa ohjelmaa. Järjestimme esimerkiksi kaupunkivisan, jossa osallistujat etsivät tehtävärasteja Suomeen liittyviltä maamerkeiltä ympäri Budapestia. 35-vuotisjuhlamme olivat hyvin toiminnalliset, siellä oli paljon erilaisia ohjelmia, esimerkiksi tietovisa, askartelua ja suomalainen satunurkkaus. Perinteisiä juhlapuheita oli vain yksi.

Teemme tiiviisti yhteistyötä muiden ystävyysseurojen kanssa. Esimerkiksi jokavuotinen juhannustapahtuma järjestetään usein yhteistyössä jonkin paikallisyhdistyksen kanssa kyseisen yhdistyksen kaupungissa, tai menemme yhteiselle retkelle. Osallistumme myös yhdessä valtakunnallisen Unkari–Suomi Seuran kokouksiin. Kalevala Ystävyyspiiri toimii myös eräänlaisena linkkinä Budapestissa toimivien suomalaistahojen ja maaseudun paikallisyhdistysten välillä.


Olet myös aktiivisesti mukana perustamasi Laulujoutsen-naiskuoron toiminnassa. Onko musiikki aina ollut tärkeä osa elämääsi?

Kyllä, liityin ensimmäisen kerran kuoroon 11-vuotiaana. Olen laulanut niin kirkollisella puolella kuin kokeellisemmissa kuoroissa ja teatteriprojekteissakin. Soitan myös pianoa ja urkuja, mutta kuorot ovat tärkein instrumenttini. Taidan olla enemmän kokoavaa kuin solistityyppiä.

Laulujoutsen-yhtye perustettiin vuonna 2009, kun suomenkielisten jumalanpalvelusten yhteydessä kuorossa aiemmin laulaneet alkoivat kysellä kuorotoiminnan perään. Porukka muuttuu jatkuvasti, sillä monet ovat täällä opiskelemassa tai lyhyen työkomennuksen ajan. Yksi laulaja on ollut mukana alusta asti. Lisäksi minulla on unkarilainen kanttorikuoro, joka laulaa joka sunnuntai ja juhlii tänä vuonna 25-vuotista taivaltaan.

 

Miksi suomalaisten ja Suomen ystävien yhteisöjen vaaliminen ulkomailla on tärkeää?

Yhteinen toiminta vahvistaa suomalaista identiteettiä. Itsenäisyyspäivä- ja vappujuhlat luovat uusia verkostoja ja Suomi-koulu on tärkeä lasten kielellisen kehityksen kannalta.

Suomen ystäville toiminta on tärkeää hyvin erilaisista syistä. Kommunismin aikaan Suomi oli eräänlainen ikkuna demokratiaan. Motivaationa saattoi olla kielisukulaisuus, kirjeystävyys tai harrastukset, kuten musiikki. Nykyään monia kiinnostaa opiskelu tai työpaikka Suomessa. Ystävyyspiirien tehtävä on yhteisöllisyyden lisäksi välittää poliittisesti sitoutumatonta, ajankohtaista ja tutkittua tietoa Suomesta siitä kiinnostuneille.

 

Salla Hiltunen
FinnAgora