< Takaisin

Taiteilijana toimimisesta ja sukupuolesta – kuukauden vieraana Emese Árvai-Illés

1.9.2021 klo 11:00 - 30.9.2021 klo 16:00

Emese Árvai-Illés on Black Nail Cabaret -nimisen yhtyeen laulaja ja laulunkirjoittaja. 

”Yleensä kuvailen musiikkiamme synkäksi popiksi. Musiikkimme on lähellä melodista ja popahtavaa, mutta elektronisen musiikin parissa olemme synkemmällä puolella.”

Emesellä on aina ollut halu esiintyä, se on ajanut häntä eteenpäin jo lapsesta saakka.

”Muistan, kuinka neljävuotiaana puin päälleni nukkeni vaatteet, juoksin olohuoneeseen ja aloin laulaa, melkein huutaa, vanhemmilleni.”

Emese on aina haaveillut voivansa olla laulaja, joka esittää itse tekemiään lauluja. Mutta vasta 27-vuotiaana hän ymmärsi osaavansa oikeasti laulaa.

”En ikinä kuvitellutkaan, että ääneni riittäisi siihen. Minua ei rohkaistu koulussa, enkä löytänyt ääntäni. Kaikki muut lauloivat korkeassa rekisterissä, enkä ymmärtänyt, miksen pysty laulamaan samoja korkeita nuotteja. Myöhemmin ymmärsin olevani altto.”

”Kasvoin kulttuurissa, jossa musiikin tekemistä kokopäivätyönä ei rohkaistu, aina piti olla varasuunnitelma.”

 

Teatterista Black Nail Cabaretiin

Kaikki alkoi, kun Emese liittyi kauhuteemaiseen teatteriryhmään. Lavalla lähinnä liikuttiin, puhe oli vähissä.

”Nautin tunteiden ilmaisemisesta liikkeen kautta. Mutta jossain vaiheessa tiesin, että nyt on aika tehdä musiikkia.”

Emese aloitti musiikin tekemisen toisen teatteriryhmäläisen, Zsófia Tarrin, kanssa. Zsófia osasi soittaa pianoa ja alkoi tutustua syntetisaattoriin samalla kun Emese alkoi tehdä musiikkia kotonaan. Emese alkoi saada itsevarmuutta käyttää ääntään, ja bändi nimeltä Black Nail Cabaret oli syntynyt.

”Aloitimme bändin yhdessä hyvinä ystävinä, ja hän on edelleen hyvä ystäväni. Mutta hän halusi kokeilla muita musiikkityylejä ja jätti bändin vuonna 2016.”

Krisztian Árvai, Emesen kumppani musiikin tekemisessä ja elämässä, tuli Zsófian tilalle.

”Olimme kirjoittaneet kappaleita yhdessä jo jonkin aikaa, ja hän oli tuottanut aiemmat albumimme, joten hänen nousunsa bändin näkyväksi jäseneksi tuntui itsestään selvältä.”

 

Verkkokiusaaminen ja seksistiset kommentit

FinnAgora järjesti äskettäin Women Rock -valokuvanäyttelyn, joka käsitteli musiikkialan naisia. Emese kokee, että hän ei ole kohdannut ennakkoluuloja tai negatiivisia odotuksia musiikkialalla sukupuolensa takia.

”Uskon, että syrjimistä ja huonoa kohtelua tapahtuu, mutta se ei riipu sukupuolesta. Olen aina työskennellyt upeiden ihmisten kanssa sukupuolesta tai maasta riippumatta. Olimme vain ihmisiä luomassa jotakin yhdessä.”

Emese on kuitenkin kokenut verkkokiusaamista. Sekä hän että bändi ovat saaneet ilkeitä ja hyödyttömiä kommentteja.

”Se sattuu, erityisesti ihmisiin, joilla on huono itsetunto. Meidän tulisi ymmärtää, että kyseessä ei ole kiusatun ongelma, vaan kommentin kirjoittajan. He yrittävät heijastaa omaa mielipahaansa minuun. Minulla on tietynlainen asenne näitä kommentteja kohtaan: ”Odottakaa vain, näytän teille vielä.”

Hän on saanut verkossa seksistisiä kommentteja, jotka käsittelivät hänen musiikkinsa sijaan hänen ulkonäköään.

”Yritän olla välittämättä siitä. En halua jäädä miettimään sitä enempää, ettei siitä tule minun ongelmaani. Jätän ne huomiotta, jotta ne eivät vaikuta energiatasooni. Jos jonkun tarvitsee ilmaista mielipahansa ääneen, se johtuu kommentoijasta itsestään, ei artistista.”

”Tässä pitäisi olla kyse vain henkilökohtaisista mieltymyksistä, ei mistään muusta. Jos et pidä musiikistani, jatka matkaasi, ja jos pidät, ollaan yhteydessä.”

 

Musiikkialan stereotypiat

Emesen mielestä musiikkiteollisuudessa ei ole aloja, jotka nähtäisiin ”miesten työnä”, mutta naisia on tietyillä aloilla vähemmän. 

”Mielestäni musiikin tuottamisessa toimii enemmän miehiä kuin naisia. Myös elektronisen musiikin alalla naisia on vähemmän. Alan stereotypian mukaan musiikista kuulee, onko se naisen vai miehen tekemää, sillä naisten tekemä musiikki ei ole yhtä raskasta. Mutta monet naiset todistavan tämän stereotypian vääräksi.”

”Usein ihmiset yllättyvät kuullessaan sisintä ravistelevan rouhean biitin olevan naisen tekemä. Mielestäni se, että naiset näyttävät näin avoimesti oman kunnianhimonsa, voimansa ja agressionsa, on uusi juttu. Se on järkyttävää ihmisille, jotka ovat koko elämänsä uskoneet, että naisten tulee sopia tiettyyn muottiin.”

Hän on kohdannut myös muunlaisia stereotypioita.

”Kun viimeisin sooloni julkaistiin, jotkut ystävistäni kyseenalaistivat kuinka paljon työstä olin tehnyt itse, ja kuinka paljon Krisztian oli tehnyt. He näyttivät yllättyneiltä saadessaan tietää, että myös musiikki oli minun tekemääni. Luulen sen johtuneen siitä, että olen pääasiassa laulaja. Alalla on käsitys, jonka mukaan laulajat antavat vain äänensä, ehkä melodian tai sanoitukset, mutta he eivät luo taustaraitoja.”

 

Valtavirta- ja vaihtoehtomusiikki

Emesestä tuntuu siltä, että hänen kokemuksensa unkarilaisesta musiikkialasta ei ole täysin kuvaava, sillä hän ei koe bändinsä olleen osa sitä.

”Soitamme synkkää vaihtoehtomusiikkia, joka on vain osa unkarilaista musiikkiteollisuutta. Olemme valtavirran ulkopuolella. Mielestäni Unkarin valtavirtamusiikkiteollisuus on suljettu piiri, josta näemme vain vilauksen ulkopuolelta. Tiedän miten sinne pääsee sisään, mutta ne edellyttäisivät kompromisseja, joita en itse välttämättä halua tehdä.”

”Unkarilaisessa valtavirtamusiikissa molemmat sukupuolet ovat mielestäni hyvin edustettuina. Kuitenkin joidenkin sanoitusten ja median kertoman perusteella näyttää siltä, että naisia kohdellaan alalla huonommin. Vaihtoehtomusiikin ala on paljon sallivampi ja toivottaa tervetulleiksi kaikki friikit ja kummajaiset, ja kaikki otetaan vastaan sukupuolesta riippumatta.”  

 

Kohtele kaikkia ihmisinä

Emese uskoo, että vaihtoehtomusiikkigenren lisäksi myös hänen ulkonäkönsä on suojellut häntä räikeän seksistisiltä kommenteilta.

”Olen nainen, mutta en vastaa vartaloni tai kasvojeni puolesta nykypäivän tyypillistä naisideaalia. Olemukseni saattaa joskus vaikuttaa hieman dominoivalta, ja minusta ihmisenä on luotu käsitys sen pohjalta.”

Emese järkyttyy ja liikuttuu ajatellessaan kaltoinkohdeltuja naisartisteja.

”Yksi ystävistäni on tatuointitaiteilija, ja hänelle lähetetään seksuaalisia kuvia joka viikko. Sain ensimmäisen ei-toivotun kuvani kaksi viikkoa sitten. Ensiksi nauroin ja ajattelin ’kylläpäs kesti’, mutta kuva painui mieleeni ja seurasi minua joka päivä. Se oli todella häiritsevää.”

Tästä Emeselle tuli mieleen, miten tärkeää on olla herkkä ja välttää toisten tuomitsemista, koska emme koskaan voi tietää mitä toinen käy lävitse.

”Oli kyseessä sitten uhrien syyttäminen, seksuaalivähemmistöjen huono kohtelu, rasismi tai uskonnollinen vihapuhe. Emme tiedä, miltä tuntuu kokea vastoinkäymisiä joka päivä tai viikko.”

Emese ei kuitenkaan halua mennä liian pitkälle, ja hän onkin varovainen poliittisen korrektiuden kanssa.

”Kenenkään ei pitäisi etsiä oikeutusta vain omalle kärsimykselleen. Tietysti meidän tulee tiedostaa jokaisen tunteet, mutta sitä ei pitäisi käyttää hyödyksi.”

”Kohtele kaikkia ihmisinä, hyvänen aika, äläkä luokittele heitä sukupuolen, ihonvärin, uskonnon tai minkään muun perusteella. Taiteilijuudessa millään tällä ei tulisi olla väliä. Älä tue minua, koska olen kaltoinkohdeltu nainen, vaan siksi että olen kiinnostava artisti. En näe alallani naisia tai miehiä, minulle he kaikki ovat artisteja. Jokainen ihminen sukupuoleen katsomatta voi olla kiinnostava artisti.”

 

Sukupuolen joustavuudesta

Emesestä tuntuu, että bändin imago muuttui jäsenten vaihtuessa paljon.

”Aloittaessamme bändin Zsófian kanssa saimme enemmän huomiota. Tunnelma oli erilainen kahden tytön ollessa lavalla, ja näkyvyytemme tuntui vähenevän muuttuessamme poika ja tyttö -duoksi.”

”Projektista tuli mielessäni sukupuolineutraali, musiikista tuli ulkonäköä tärkeämpää, se tuntui kypsemmältä ja asenteeni koko bändiä kohtaan muuttui täysin.”

Emese kokee sukupuoliroolien ja sukupuolen ilmaisun olevan hänelle joustavaa.

”Joskus haluan mennä ulos puvussa, koska tunnen vahvaa yhteyttä miespuolisiin idoleihini, ja joskus taas tunnen vahvempaa yhteyttä feminiiniseen puoleeni. Ja mielestäni on mahtavaa elää aikana, jolloin voi toteuttaa molempia. Se on taiteilijuutta ja jokaisella on lupa toteuttaa sitä täysin vapaasti.”

Asut ja lavaperformanssi muodostavat ison osan Emesen taiteilijuudesta. Hän tekee usein itse asunsa ja asusteensa, mutta hän on tehnyt yhteistyötä myös muotisuunnittelijoiden kanssa. Hänen lempiasusteitaan ovat haarniskat ja naamiot.

”Esitystä suunniteltaessa saan siitä jonkinlaisen tunteen, josta syntyy persoona. Suunnittelen asut tunteen ohjaamana ja voin viettää jopa kuukausia niiden parissa, jos tulossa on isompi esitys.”

Emese saa paljon inspiraatiota asuihinsa dragista. Hän on drag queenien, erityisesti RuPaulin, dragin äitihahmon, ja tämän RuPaul’s Drag Race -ohjelmassa kilpailevien drag queenien, suuri fani.

”Nämä artistit opettavat minua naiseudestani. On tajunnanräjäyttävää, että mies naisen mekossa ja kauniissa meikissä opettaa minua feminiinisyydestäni, taiteilijana toimimisesta, tyylistä ja itseni kantamisesta.”

 

Naiset musiikkialalla

Emese ei halua kommentoida, mikä naisena olemisessa musiikkialalla on hyvää.

”Välillä mietin, mitä olisin voinut saavuttaa vaihtoehtoisessa todellisuudessa tekemällä samaa kuin nyt, mutta miehenä. Mutta sitä emme saa koskaan tietää. Kysymys on samanlainen kuin ’miltä tuntuu kuulla vain yhdellä korvalla’, koska olen puoliksi kuuro. Vastaan vain etten tiedä, sillä en ole koskaan kuullut kahdella. Synnyin tällaisena, tässä kehossa, ja tämän kanssa minun on elettävä.”

Emesen mielestä naisten ei kannattaisi keskittyä tarinoihin siitä, miten vaikeaa naisilla on musiikkiteollisuudessa, tai pelästyä syrjinnästä kertovia kauhutarinoita.

”Meidän ei tarvitse miettiä mitä muut ajattelevat, meidän täytyy vain keskittyä siihen mitä itse teemme ja annamme tälle maailmalle. Meidän tulisi keskittyä matkaan, eikä esteisiin. Missä tahansa eteen voi tulla hidasteita, ja vaikka muuttaisit luostariin vuoren huipulla, löytäisit sieltäkin hidasteita. Kaikkialla minne menemme on vaikeuksia ja ahdistusta, tuomme kärsimyksemme mukanamme. Joten jokaisen tulisi vain tehdä mitä haluaa.”

Emese haluaa neuvoa musiikkialalle haluavia naisia kouluttautumaan ja aloittamaan heti, kun into syntyy.

”Älä epäile hetkeäkään, ja jos teet kovasti töitä, saatat elättää itsesi musiikilla. Se, että elän puoliksi varasuunnitelmassa, on seurausta vakiintuneesta ajattelutavasta. Jos joku olisi sanonut minulle lapsena ‘ura musiikkialalla on mahdollista’, olisin hyvinkin saattanut tehdä töitä jo kymmenvuotiaasta.”

 

Skandinaaviset vaikutteet

Suomi on Emeselle tuttu maa, vaikka hän ei ole koskaan siellä itse käynyt.

”Isäni on käynyt Suomessa useita kertoja, sillä hän on kuljetusalalla töissä, ja minulla on myös monia suomalaisia ystäviä ja työkavereita. Mutta en ole koskaan käynyt siellä itse.”

Myös suomalainen musiikki on Emeselle tuttua. Hän kuunteli HIMiä nuorena ja tuntee suomalaisia metalliyhtyeitä, kuten Apocalyptican ja Nightwishin.

”Suomalainen metallimusiikki on maailmankuulua, mutta en kuuntele paljoakaan sen tyyppistä musiikkia, olen aina ollut kiinnostuneempi elektronisesta musiikista. Suomalainen Huoratron on elektronisen musiikin kentällä upea lahjakkuus. Suomen lisäksi kaikki Skandinaviasta tuleva kuulostaa hyvältä. Lisään vielä norjalaisen Röyksoppin, joiden miksaus Huoratronin lailla kuulostaa fantastiselta. En tiedä mikä saa musiikin kuulostamaan niin hyvältä, mutta otamme omaan miksaamiseemme paljon vaikutteita skandinaavisilta muusikoilta.”

Black Nail Cabaret on myös suunnitellut järjestävänsä keikan Suomessa.

”Minä rakastan pohjoismaita, upeita ihmisiä ja fantastisia maisemia. Tulisin mielelläni käymään, jos joskus saan mahdollisuuden. Olemme kuitenkin pääsemässä lähemmäs, toivomme voivamme järjestää keikan Tanskassa marraskuussa. Meillä on useita maita, joissa emme vielä ole päässeet käymään, mutta haluaisimme käydä, ja Suomi on ehdottomasti yksi niistä. Suomessa on useita festivaaleja meidän tyyppiselle musiikille, voisimme sopia sinne hyvin.”

Pandemia on muuttanut musiikkiteollisuutta paljon, erityisesti kiertueita. Kaikesta huolimatta Emesellä on niistä positiivinen näkemys.

”Matkustaessa saattaa joutua tekemään enemmän paperityötä ja maksamaan enemmän. Useita asioita joutuu pohtimaan enemmän kuin ennen. Muutos täytyy hyväksyä. Tämä on hyvä oppimismahdollisuus. Minulle, liikasuunnittelijalle, tämä on mahdollisuus oppia olemaan joustavampi.”  

 

Kuka?

Ura:

Laulaja ja lauluntekijä synkkää poppia soittavassa Black Nail Cabaretissa vuodesta 2008 – https://blacknailcabaret.bandcamp.com/

Sooloartistina: Breakaway, EP (2012) ja Two, EP (2017) https://emke.bandcamp.com/album/two

Laulaja ja/tai sanoittaja eri projekteissa:

Architect (DE) - Mine, album (2013), Planetdamage (HU) - Angst, song (2016), Junksista (DE) - Freak At Heart, song (2018), Attrition (UK) - The Great Derailer, song (2020), SOMAN - C.O.D.E., song (2020), Fix8:Sëd8 (DE) - tREMORs, song (2021) 

 

Harrastukset: Lukeminen, eläimet (erityisesti kissat), matkustelu ja vaeltaminen, fitness ja jooga (enemmänkin välttämättömyys kuin harrastus)

Inspiroivat artistit: Björk, Jehnny Beth, Anni Lennox, Siouxsie Sioux, Zola Jesus, Gazelle Twin, Madonna, Ellen Allian DJ, David Bowie, RuPaul, Violet Chachki, Sasha Velour, Crystal Methyd.

”He inspiroivat minua, kun artistina oleminen tuntuu vaikealta, kun en löydä itsevarmuutta. Ajattelen näitä artisteja joskus jopa päivittäin kun olen kiertueella.”

 

Mirjam Ekelund

FinnAgora

 

Kuva: A L PIX https://m.facebook.com/alpixphotos/